R.I.P Reggie from Bronx

Reggie Bronxista lähti viimeiselle taipaleelleen eilen kotonaan North White Plainsissa. Reggien elämän alkutaival oli rankka, tunteettomat ihmishirviöt käytti tätä pittpull-sekoitusta ensimmäiset elinkuukaudet syöttinä kun koiratappeluihin osallistuvia harjoitettiin. Reggie oli n.6kk kun se palastettiin ja sillä oli tuskin karvoja, se oli valeltu öljyllä ja se oli täynnä matoja, se ei koskaan oppinut rakastamaan lyhyessä hihnassa oloa, mutta kiltimpää koiraa saa hakea.
Reggie pääsi eläinlääkäristä kun se oli saatu kuntoon parissa kuukaudessa ja Tom & Lee adoptoivat Reggien osaksi perhettään. Lee oli menossa eläinlääkärille silloisen gorgi-kultsusekoituksen Bradyn sekä mopsi Oliverin kanssa ihan muista syistä ja lekuri ehdotti, että hällä olisi taasen yksi koira, joka voisi sopia heille. Lee tuumasi ensin ettei he olleet ajatelleet kolmannen koiran ottoa nyt eikä hän ollut varautunut tutustuttamaan koiria tällä reissulla. Lääkäri sanoi, että tuo koirat sisälle, mutta kun Lee avasi auton takaluukun ottaakseen koirat ulos hyppäsi Reggie sisään ja etupenkille aivan kuin ilmoittaakseen, että "koska mennään kotiin?" Se oli sitten siinä.
Brady ja Oliver ottivat uuden siskon huomaansa ja niin Reggie nautti elämästään viimeiset 10vuotta aivan terveenä kunnes viime syyskuussa Lee huomasi kainaloissa turvonneita imusomukkeita sekä kaulalla. Vanhaa koiraa ei viitsinyt enää kiusata rankoilla hoidoilla tai leikkauksella ja Reggie sai Prednisonia ja voi suhteellisen kivasti tähän viikkoon asti. Keskiviikkona Lee sanoi, että Reggie on aloittanut lähtölaskennan ja torstaina ruoka tai juoma ei enää pysynyt sisällä, joten perjantaina eläinlääkäri tuli kotiin ja Reggie sai nukkua pois rakastamiensa ihmisten luona ilman tuskia tai stressiä vieraassa paikassa olemisesta.
Minä muistan Reggien näiden vuosien varrelta rauhallisena ja ihmisrakkaana koirana. Aina Reggie otti vastaan kaikki rapsutukset ja halit mitä irtosi ja usein istuinkin sen kanssa lattialla kun kyläilin. Reggie kirmaa nyt jo aiemmin edesmenneen Oliverin kanssa paremmilla nurmikoilla ilman hihnaa ja odottaa siskoaan Bradya saapuvaksi muutaman vuoden sisällä, sitten on taas kolmikko kasassa.
Maailmassa on yksi koira vähemmän, mutta pelastettavia riittää. Reggien tilalle saapuu lähipäivinä uusi kotia tarvitseva ja jos minä olisin koira haluaisin ehdottomasti asua Tomin ja Leen luona, siellä koiran on hyvä olla.