7 viikon jälkeen

Ensi sunnuntaina Suomi saa uuden presidentin. Niinistö vai Haavisto? Eilen ajelin Nordic Heritage museoon ja annoin ääneni Saulille. Tavallaan olisi hienoa saada Suomeen takuulla maailman ensimmäinen avoimesti homo presidentti puolisoineen, mutta en vaan usko, että suvaitsevaisuuden osoitus tai esimerkin näyttö maailmalle on oikea syy äänestää jotakuta presidentiksi. Olin tositosi iloinen, että Niinistön vastapeluri on Haavisto, kun selvisi ettei Sauli saa yli puolta kaikista äänistä ensimmäisellä kierroksella, sillä kuka tahansa Paavoista (Väyrynen-Lipponen-Arhinmäki) olisi ollut katastrofi ja inhoan sikaniska-Soinia vaan yleensä ja hänen päästämisensä edustamaan Suomea olisi ollut nolointa ikinä ja osoittanut, ettei Suomen kansa tajua millaisen kuvan maailmalla antaa itsestään ja olisimme todella leimautuneet suvaitsemattomiksi ja rasisteiksi. Ja naiset tällä vaalikaudella vaan ovat olleet "Blaah", ei ole samaa virtaa kampanjoissa tai henkilöissä kuin oli Halosen kaudella. Siispä ei ollut edes vaikea antaa ääntään tällä kertaa. Jos Haavisto voittaa  niin hyvä niinkin, mutta toivon toki enemmän Niinistön voittoa.

Museossa oli peräti kummallista kuulla yht'äkkiä suomea. Ihmisia oli tusinan verran paikalla ja vaalivirkailijatkin olivat suomalaisia. Passilla todistin henkilöllisyyteni ja täytin osoitelapun ja annoin ääneni pöytään liimatun pahvisuojan takana ja suljin itse lipukkeen kuoreen ja sen jlk laitoin viralliseen kuoreen ja luulin itse asiassa, että ulkomailla on joku viralliseksi vaalivalvojaksi luokiteltava henkilö, joka avaa kuoret ja ilmoittaa Suomeen annettujen äänien määrän, mutta ei kuulemma ole näin vaan kuoret lähtivät eilen illalla Fedexin koneella kohti Suomea ja saapuvat tänään viralliseen laskentapaikkaan, jossa ulkomailla annetut äänet lasketaan. Ympäri maailmaa siis Fedexin koneet kantoivat viime yönä keltaisia kuoria Suomeen, jotta voimme todistaa maailmalle olevamme todellinen demokratia ja vaalisalaisuus on todellista. Hyvä puoli tässä 10h aikaerossa on se, että jahka juon kupillisen kahvia ja syön aamupalajogurttini viikon päästä tähän aikaan niin kello alkaa olla Suomessa sen verran, että ennakkoäänet on jo annettu ja alustava tulos saadaan kuka maatamme johtaa ainakin seuraavat 6 vuotta ja olemmeko maailman suvaitsevaisin kansa vai vaan kansa, joka melkein äänesti homoparin keulakuvakseen, mikä ei olisi huono meriitti sekään.

Äänestyksen jälkeen menimme Janin kanssa lounaalle paikalliseen Deli-Bakery-Restaurant:iin, Picolinos. Museon työntekijä suositteli paikkaa ja löysimmekin aivan loistavan paikan. Delin puolella söimme lounaan, minä lihapullaleivän ja talon salaatin ja Jan lihapullaleivän sekä jonkin vihanneskeiton. Tiskillä oli myynnissä home-made pastaa ja salaatteja ja tuoretta leipää sekä italialaisia herkkuja oliiviöljystä lihamurekkeeseen sekä Bakeryn puolella leivonnaisia ja eriparikahvikuppeja. Ravintolan puoli on auki varsinaisesti vasta illalla, mutta isäntä sanoi, että tarjoilevat sinne lounasta jos paikat Delin puolella loppuvat kesken. Tilaus piti tehdä tiskillä ja maksaa, mutta pöytiin tarjoiltiin. Ulkopuolella vilisi rauhallinen lähiöliikenne ja kadun toisella puolella oli videovuokraamo, jätskikauppa sekä parturi. Vaikka ihastuimme totaalisesti tuoreeseen ja maukkaaseen ruokaan jo ennen, niin kun paikalliset poliisit astuivat sisään lounaalle totesin Janille, että nyt tiedämme varmasti paikan olevan hyvä ja edullinen.

Meatball sandwich and fresh coffee <3

 Jan tilasi mukaan Davidille lounasta myöskin

 Paikallinen parturi :D

Viikonloppu on sujunut rauhallisesti. Eilen illalla katsoimme uutta sarjaa 9 jaksoa Hulu Plussalta. "Revenge" on loistava sarja, joka sijoittuu Hamptonssiin ja kertoo nuoresta tytöstä, joka kostaa isänsä kuoleman aiheuttaneille, entisille ystäville, kaiken paljastamalla ihmisten elämästä salaisuuksia ja näin ihmiset tavallaan itse aiheuttavat oman syöksykierteensä ja vararikkonsa tai jopa kuolemansa. Kauniita maisemia, hyviä hahmoja ja sopivan jännittävä juoni. Hulu Plussalta näkee lähes kaikki TV-sarjat ja voi katsoa koko kauden jaksot putkeen eli nautimme skumppaa ja katsoimme telkkaria. Ellu on jossain poikaystävänsä kanssa koko viikonlopun ja David nautti kirjasta yläkerrassa sekä Jazzista stereoista. Ulkona sataa ja on harmaata, mutta ei yhtään harmita tämä sää, kun kuulee Suomessa olevan -20-30C pakkasta ja lunta. Päätin viime talvena, että en halua enää koskaan kokea kylmää ja lumista talvea jos ei ole pakko ja tämä leutous sopii minulle vallan loistavasti. Aamulla on lähes nollassa tai aavistus pakkasella kun suuntaan Jazzercise-tunnille, mutta aamun kunnolla valjettua lämpötila on n.6C ja ens viikolle luvataan +10C torstaiksi ja kyllä se kevät kohta saapuu. New Yorkissa odottaa mahdollisesti kylmempi keli, mutta aurinkoa siittää enemmän näillä leveysasteilla ja lumikin pysyy vain pari päivää jos sitä tulee eli "my kind of winter" :).

Huomaan ajattelevani jopa yksin ollessani englanniksi. Eilen museolla oli jopa hankala puhua suomea, kun on niin tottunut englantiin jo. Skypessä suomi sujuu jotenkin helpommin, mutta täällä se vaatii keskittymistä. Ymmärrän nyt hyvin miksi ihmiset puhuu sekaisin kahta kieltä. Väkisinkin käyttää englantia tiettyihin sanontoihin ja sanoihin, vaikka kuinka yrittää puhua suomea. Näen unet englanniksi ja puhun koirille englantia yksin ollessanikin ja latasin puhelimeen ohjelman, joka antaa joka päivä uuden englanninkielisen sanan selityksineen ja voin näin opetella lisää sanoja. Olen jo pari vuotta täällä käydessäni yrittänyt opetella uuden sanan/reissu ja kesällä se oli "adirondack" mikä ei oikeastaan ole sana joka voidaan kääntää suoraan vaan adirondack tuolit ovat tietynlaisia ja opettelin niiden virallisen nimen, koska minua häiritsi kutsua juurikin tuon laisia tuoleja vaan "rantatuoleiksi", selitys tämäkin vaikkakin outo. Tässä linkki "Adorondack"tuoleihin;
http://www.adirondackchairs.com/?source=googleaw&kwid=adirondack%20chairs&tid=exact&gclid=COaq-qfX9a0CFWgaQgodii2itw

Ennen rantatuolimallia opettelin sanan "deciduous" eli putoava eli deciduous tree on lehtipuu, joka pudottaa lehtensä  verrattuna ikivihreään puuhun. Eilen pyysin Janilta uutta sanaa ja antoi; "recalcitrant" eli niskoitteleva tai ns.asennevammainen ja jostain syystä se sopii tähän hetkeen ja elämään teinipainajaisen kanssa. Ehkä tuntuu turhalta tai nipottavalta opetella outoja sanoja, mutta mua häiritsee oikeasti sanavarastoni köyhyys täällä välillä. Suomeksi osaan artikuloida selkeästi ja sopivasti sivistyssanoja käyttäen ja koen omaavani rikkaan sanavaraston sekä tiedän kykeneväni äidinkielellisesti oikeaoppiseen kirjoittamiseen enkä yleensä jää kieliopillisesti jalkoihin tai häviä jos pitää ilmaista itseään kielellisesti, mutta englanniksi hallitsen vain ns.tavallisen keskustelun vaivatta ja oikeaoppisesti. Ymmärrän kyllä kaiken kun puhutaan, mutta tiedän etten osaa läheskään kaikkia haluamiani sanoja elikkäs yritän opetella englanninkielen seuraavaa vaikeustasoa etten vallan tylsisty elämääni :). Ja tuskin sanavaraston laajentamisesta koskaan haittaa on, millään kielellä.

No niin, sunnuntai on pyörähtänyt käyntiin, 7 viikkoa Amerikassa on takana ja onneksi vielä monen monta viikkoa edessä. Aamiainen odottaa jääkaapissa ja Mikey tarvitsee ulkoilua eli poistun yläkertaan ja palaan päiväkirjamaailmaani jälleen, kun on jotain sanottavaa/kerrottavaa.... Lämmintä lopputammikuuta Suomeen!

Arkea Mercer Islandilla

Istun jälleen Starbuckissa, nyt tosin Mercer Islandilla. Lauantai-iltapäivä on pitkällä, aurinko paistaa ja tuulee niin, että heikompia hirvittää. Pari viikkoa on takana elämää länsirannikolla ja vaihtelua riittää arjessa. Eka viikko taisteltiin, jotta saatiin Ziggy ajoissa kouluun ja sieltä pois ilman, että poikaystävä seurasi mukana ja viime viikonloppuna neiti lensi Oregoniin tapaamaan biologista perhettään ensimmäisen kerran sitten synnärin. Jännittävä tilanne kaikille, eri tavalla vain. Tämä viikko on ollut lunta täynnä ja kaikki paikat kiinni, mutta nyt paistaa ja kadut on auki. Aika tuntuu lentävän sellaista vauhtia etten ole ehtinut laittamaan ajatuksia tänne kirjalliseen muotoon, mutta ehkä nyt...

Seattlen länsiosa oli mulle entuudestaan tuntematonta aluetta ja ajelin siis sinne yhtenä päivänä Chihuahua mukana ja kamera tietty. Pugent-lahti avautuu kauniisti ja sen takana Olympia-vuoret lumihuippuineen. Näin suomalaisena vuoret salpaa hengityksen aina ja jaksan ihastella niitä vaikka kuinka kauan. Vesi on tuttu näky turkulaiselle, tai keskisuomalaiselle oikeastaan, mutta vuoria ei meillä koskaan näe niin siksi tuo yhdistelmä on vaan niin kaunis. Ilma oli about +1C ja arkipäivä niin kadut hiljaisia ja sain rauhassa pysähdellä ottamaan kuvia. Toivottavasti nämä ihmiset ymmärtävät miten kauniissa paikassa asuvat?

Alki Beach on telvella tyhjä, ulkoilijoita riittää tosin. Ajopuita on kulkeutunut suunnaton määrä ja jotenkin uskomatonta ettei ne kelpaa kellekkään täällä. Suomessa joku jo keräis ne ja myis kalliiseen hintaan Silakkamarkkinoilla osan maalattuna maisemalla ja osan muuten vaan. Jos asuisin täällä niin takuulla keräisin noita puita ja tekisin jos jotakin aitaa ja istuinta puutarhaan. Tai sitten niitä riittää niin paljon...tiedä häntä. Tosin sairaanhoitajan palkalla rannalta talon ostaminen ei välttämättä onnistuisi.

Olympic-vuoristo ja Olympian niemimaa näkyy Seattleen ja Alki Beachille uskomattoman kirkkaana.Se on tunnettu ekosysteemien monimuotoisuudestaan. Lumihuippuisten piikkien välissä laajat alppiniityt ympäröi vanhoja metsiä, joista paras esimerkki on ehjä ja suojattujen lauhkean sademetsien Pacific Northwest. Puistossa on myös 100 km erämaata ja rantaviivaa. Vuorten ympäri pääsee ajamaan ja edessä aukeaa Tyyni valtameri. Sinne aion suunnata joku päivä...

Aito Oregon Duck-fani pipossaan :). Rhode Islandilta ostettu takki tulee oivalliseen käyttöön näissä säissä. Veden ja tuulen pitävä, fleece vuori, mutta ei sadetakki.

Mikey nautti auringosta, kunhan sai olla kassissa. Raitis ilma laittoi yskimään ja herra kaivautui kassiin ja nautti retkeilystä omalla tavallaan.

Ajopuuryteikkö rannalla. Olematon lämpöarvo, mutta kuivia nuo ainakin olisi. Mitä lie puuta, olisi mielenkiintoista tietää...??Jonkun verran rannalla näkyi nuotion jäänteitä eli ehkä nuoriso kokoontuu rannoilla ja polttelee vesirajassa nuotiota?

Näissä kelpaisi asua!

Kaksi tapaa terkentaa sama kohta! Järkkärikamera on super IHQ !!

Seattlen tunnetuin maamerkki, Space Needle, näkyy tälle puolen lahtea hyvin. Pari faktaa siitä:

Space Needle  sijaitsee Seattle Centerissä ja se rakennettiin 1962 Maailman näyttelyä varten. Torni on 184m korkea, 42m leveimmältä kohdaltaan ja painaa 9.5tonnia. Valmistuttuaan se oli korkein rakennus Mississippi joen länsi puolella. Space Needle on rakennetu kestämään 89m/s puhaltavaa tuulta, 9,1 Richterin asteen maanjäristystä (Intian valtameren järistys joulukuussa 2004 oli 9,1 Richterin asteikolla) ja tornissa on 25 ukkosenjohdatinta suojaamassa salamoinnilta. 

Sitten koitti sunnuntai ja alkoi satamaan lunta. Näillä leveysasteilla sitä ei toivota kuin vuorille missä laskettelukeskukset ovat ja niimpä koko kaupunki on sekaisin jo parista sentistä. Ja ei kai lumi haittaisi pelkästään, mutta maa jäätyy ja autolla ajaminen mäkisissä paikoissa on lähes mahdotonta, nastarenkaita ei ole, ainoastaan jonkinlaiset kitkat ja lumiketjut ihmisillä jos oikein pahaksi muuttuu ja asuvat korkealla. Kaunista oli, lunta tuiskusi pari päivää ja meillä on onneksi kolme autoa, joista kaksi manuaalisilla vaihteilla ja yksi automaattivaihteinen neliveto Subaru, sillä pääsi liikkumaan kun muut hyytyi ja suti ylämäessä. Tosin suomalaista ajotaitoa arvostettiin ja sain olla se, joka toimitti asioita ja kun auton kanssa pääsi tutuiksi niin ajaminen sohjossa liukkaalla oli oikeastaan hauskaa. Kun totesin etten jää kiinni lumeen ja sohjoon siis niin otin ilon irti sladittelusta ja käännöksistä.

Mikey yritti kävellä yhdellä jalalla ulkona jos se vaan olisi mahdollista, sillä lumi ulottui polviin raukkaa ja sohjo oli kylmää. Mutta nekku-näppärä kulki mun perässä aamupissalla ja astui tekemiini jalanjälkiin aina kun mahdollista. Fiksu koira. Muut koirat nautti lumesta ja raikkaasta ilmasta, vaikkakaan puistoon ei päässyt kun mäkien päälle ei päässyt muilla autoilla enkä ota märkiä koiria omaani ellei ole pakko.

Täällä päin jenkkilää on melkoisen paljonkin saunoja. Tässä talossa jopa kaksi. Yläkerran "master bedroomissa" on omansa, kahden hengen pieni sauna ja alakerrassa on tämä, isompi ja ihan kohtuu hyvä. Alun perin nuo lauteet oli polven korkeudella ja kun Zagerit ostivat talon sanoin ensi töikseni että lauteet on perseestä, lämpö nousee ylös ja ne pitää nostaa jos saunaa haluaa käyttää kunnolla. No Harviasta tuli miehet ja nostivat lauteet ja samalla oveksi vaihdettiin lasiovi puunupilla entisen umpipuisen tilalle, jossa oli metallinen kahva. Kiukaassa on liian vähän kiviä, mutta sen kanssa voi elää ja lattiassa ei ole lattiakaivoa, mutta kuivuu se muutenkin kun muistaa jättää oven auki. Sähkösaunaksi tämä on aikas hyvä, lauteelle pystyy kiipeämään vaikkei ole alapenkkiä ja löyly on aikas kivan kostea. Jos tämä olisi Suomessa tästä saisi irti niin paljon enemmän. Ulkopuolella on suihku ja takkahuone ja terassi jonne mielestäni kuuluisi palju, mutta nyt ei olla Suomessa eli näillä mennään ja ihana päästä edes saunaan pitkästä aikaa. Kaipaisin löylynhenkeä ja kiulua ja kauhaa sekä pellavaisia laudeliinoja ja paria siideriä niin jo vain :)! Mutta eikun jalat ylös kohti kattoa ja lämpöä kehin ja pullosta vettä kiukaalle niin sujui se niinkin.

En viitsinyt kauhistuttaa naapureita kierimällä hangessa, mutta vilvoittelin terassilla ja jätin jalanjälkeni todisteeksi. Hulluna nää piti anyway kun ilman kenkiä olin lumessa, mutta sanoin vaan "että te ette vaan tajuu" :).

Marimekko design

Lake Washington näytti kuin olisi ollut jäässä, mutta rasvatyyni sää aiheutti aistiharhan, kaunista silti!

 Tässä siirsimme auton mäen päälle ennenkuin jäätävä sade alkoi, koska otimme varman päälle että pääsen ajamaan lentokentälle ja hakemaan Ziggyn, joka palasi viikonloppuvisiitiltä biologisten sukulaistensa luota. Pyjamahousut, UGGsit ja Oregonin pipo sekä kummitädin kutomat lapaset oli hyvä ulkoiluasu tällä kertaa.

 Subaruni oli jääkuutio, kun sillä piti lähteä liikkeelle. Hetki meni lämppärin huutaessa täysillä ennenkuin pystyi edes skrapaa näyttämään, ihme kyllä lukot aukesi pienen yrittämisen jälkeen.

 Pojat, Teddy ja Henry, saatteli takapihalle kun putsasin autoa. Näkymätön sähköaita toimii hyvin ja koirat voi olla vapaina pihalla eikä koko ajan tarvitse miettiä karkaako ne, ei karkaa. Kaulapanta antaa äänimerkin kun lähestyy maahan kaivettua merkkiä ja jos äänimerkistä ei välitä se antaa kaulapantaan sähköiskun. Ei mitään kauheaa shokkia, mutta tarpeeksi jotta koira välttää aitaa. Koira ehdollistuu ääneen ja oppii pysymään riittävän kaukana varsinaisesta "aidasta". Kovasti kätevä juttu.

Starbucks on täynnä elämää, pari teinipoikaa pelaa shakkia tuossa ja eläkeläisparinkunta on päiväkävelyllä ja sumpilla samalla, yksi tutoroi koulupoikaa matematiikassa ja monet vaan istuu yksikseen kuten minä ja on läppäreillään tai lukee Kindle:iä. Osa tekee töitä jooga-trikoissaan eli joko matkalla sinne tai sieltä, ennen kuin pitää olla kotona, missä tod.näk. odottavat arjen kiireet. Taustalla soi Jazz ja täällä saa istua juur niin kauan kun siltä tuntuu. Kukaan ei aja ulos tai sano että osta lisää jos haluat istua. Ilmainen WiFi on käytettävissä jos haluaa ja osassa Starbuckseja on takka ja löhötuolit. Niistä nautin lumituiskun aikaan kun toimittelin asioita ja kuskasin Ziggyä linja-autopysäkille tai hain sieltä. Teini kahlasi poikaystävän kanssa Seattlen lumisia katuja veti varmasti pään täyteen ja aiheutti pahennusta julkisilla paikoilla. Mutta tehköön mitä tekee, se on täysikäinen nyt ja itse vastaa jos tulee pidätetyksi.

Lumi suli muutaman päivän jälkeen ja nyt on kadut vain märät piiskaavasta sateesta johtuen. Tässä oli luultavimmin tämän talven lumi ja hyvä niin, näiden ihmisten kannalta ja kaupungin toimivuuden kannalta. Koulut olivat myös kiinni 4 päivää ja enempää ei yleensä ole koulukalenteriin laskettu Snow-daytä eli saisi siis riittää. Lapsilla oli viikon ylimääräinen loma, koska maanantai 9.1 oli Martin Luther King Juniorin päivä ja kansallinen vapaapäivä ja sen perään saatiin lumi. Talviloma on 4 vkon päästä ja kevätloma pääsiäisviikolla eli kyllä tässä lomia riittää.

Länsirannikolla

Loppiaisena oli aika vaihtaa rannikolta toiselle. New York jäi odottamaan paluutani ja muutama erinomainen juhla :) jää valitettavasti väliin, mutta elämä länsirannalla on leppoisaa ja pääsääntöisesti ilmaltaan lempeämpää. Pääsääntöisesti siis. New York oli kaunis ja aurinkoinen kun American Airlines 269 nousi ilmaan JFK:ltä ja horisontissa siinsi Manhattan ja sen syttyvät valot. Kone oli aivan täynnä ja sain onneksi vaihdettua itseni ikkunan viereen niin ei tarvinnut nousta edestakaisin, sillä tyypilliseen tapaani en käynyt edes vessassa kertaakaan näin lyhyellä, 5h45min, lennolla. Istun ja nukuin ja luin kirjaa sekä kuuntelin ystäväni tekemää soittolistaa ja aika meni hyvinkin sujuvasti. AA:n koneet on sen verran vanhoja ettei jokaisella ollut omia telkkareita ja se hiukan vaikeutti leffan katselua, mutta onneksi  esitettävä leffa oli "Real Steel", jonka olen halunnut nähdä, muttei se joko koskaan tullut levitykseen Suomessa tai sitten missasin sen jostain syystä.

 New York 6.1.2012

 Seattlessa odotti piiskaava sade ja muutama lämpöaste. Tyypillinen North-West sää siis. SeaTacin kenttä (Seattle-Tacoma) on sen verran pieni ettei sieltä kestä kauaa päästä ulos. Jan oli vastassa ja kotona Mercer Islandilla odotti David ja illallinen skumpan kera. Tytöt loistivat poissaolollaan, sillä Molly 19v (kohta 20v.) opiskelee toista vuotta Oregonin Yliopistossa ja Ellu (Eliza tai Ziggy) nyt 18v oli jossain poikakaverinsa kanssa. Meillä oli siis lapsivapaa talo ja pakko myöntää, että melkoista hermolepoa olla vain aikuisessa seurassa. Kakarat on kivoja, mutta aina välillä niistä vaan on päästävä eroon. Jos ne ymmärtäis olla hiljaa ja vinkumatta jotain koko ajan, niin sit ne menis 24/7 mutta niissä on kaikissa jokin tekovika, sillä eivät käsitä vanhaa sanontaa enää tänäpäivänä eli "lapset saa näkyä, mutta ei kuulua". Mutta onneksi ne ymmärtää kasvaa niin koittaa päivä kuten nyt, eli molemmat tytöt ovat jossain ja yhteydeksi riittää tekstiviestit molempiin suuntiin ja ehditään näkemään seuraavanakin päivänä, tai kuten Mollyn kanssa viikon päästä.

Interstate 90 kulkee Mercer Islandin läpi ja pitkin kelluvaa siltaa

Faktaa länsirannikon yhdestä helmestä:

"Seattle on Yhdysvaltain Washingtonin osavaltiossa sijaitseva kaupunki. Kaupunki sijaitsee 180km Kanadan ja Yhdysvaltojen rajalta etelään. Kaupungin väkiluku on vuoden 2009 väestölaskennan mukaan 617 334 ja koko suurkaupunkialueella asuu 3,8 miljoonaa ihmistä. Seattle on tunnettu grunge-musiikin, kitarasuuruuden Jimi Hendrixin, Boeingin, Starbucksin ja komediasarjan Frasierin kotikaupunkina. Kaupungin virallinen lempinimi on Emerald City (smaragdikaupunki) kaupunkia ympäröivien ikivihreiden puiden mukaan, mutta lempinimi Rain City (sateinen kaupunki) on myös yleinen."

Mercer Island on kaupunki ja saari King Countyssa ja se sijaitsee keskellä Washington järveä. Asukasluku 2010 oli 22,699. Mercer Island on osa Seattlen metropolia ja se on asutetuin saari Yhdysvalloissa. Se on saanut nimensä Mercer-nimisen perheen mukaan, jotka asettuivat alueelle 1870-1880 välillä. Mercerin veljekset soutivat usein saareen Seattlesta metsästämään, kalastamaan ja keräämään marjoja. Mercer Islandille rakennettiin ensimmäinen hotelli ja lomakohde 1889 ja sinne kuljettiin höyrylaivalla kunnes mysteerinen tulipalo tuhosi sen 1908. Tämänkin jälkeen Mercer Island oli monelle kesäinen pakopaikka ja lomakohde siinä missä San Juan ja Hamptonskin. Ensimmäinen sen neljästä sillasta rakennettin jo 1928 ja toinen 1940. Tämä siltä on maailman toiseksi pisin kelluva silta ja maailman pisin kelluva silta, myös Mercer Islandilla, rakennettiin 1963 ja viimeinenkin neljästä sillasta avattiin 1989 ja sen yli kulkee Interstate 90, joka on Yhdysvaltojen pisin moottoritie Seattlesta Bostoniin ja 4987km pituudeltaan."

 Ziggy, tässä vielä 17v, on teinipainajainen parhaimmillaan (pahimmillaan). Koulu ei maistu, läksyjä tehdään jos tehdään, auto on kolaroitu pariin kertaan ja aina "ei se ollut mun vika" ja "minä olen hyvä kuski", raha ei pysy käsissä, olutta ja vodkaa kuluu viikonloppuisin, marihuanaa poltetaan kuin me polttopuita takassa ja toivoa vaan voi, että Mari on ainut huumausaine jota kuluu, poikaystävä on koditon, koulun aikanaan keskeyttänyt luuseri, joka selkeästi käyttää tyttöä hyväkseen niin kauan kuin rahaa löytyy. Poikaystävä käyttää neidin bussikorttia ja iTouchia, nukkuu välillä siltojen alla ja välillä neiti on päästänyt alaovesta tänne taloon öisin nukkumaan. Poikaystävällä on pikkurikoksia taakkana ja valehtelu ja varastelu ei tunnu olevan tuntematonta. Mutta sano nyt teinille, ettei saa tavata poikaa ja se ainakin on tae salailuun ja pakko antaa hiukan rahaa tai ladata Starbucksin korttiin, sillä täällä koulu ei tarjoa ruokaa vaan se on itse ostettava eli jos haluaa kakaran syövän jotain niin pakko antaa rahaa mukaan ja tässä tapauksessa raha todennäköisesti valuu poikaystävälle. Auto oli niin pahoin mutkilla ja lommoilla, että kun saimme sen takaisin kuluneella viikolla korjauspajalta niin ainut tapa hiukan estää Ziggyä ajautumasta aivan heitteille on, että minä heitän sen bussille aamuisin ja haen koulun jälkeen ja näin ollen tiedämme edes hiukan missä se liikkuu. Lukiota on 5kk jäljellä ja vaaditaan kaikkien meidän puhetaidot, että neiti itse asiassa kirjoittaa ja lähtee opiskelemaan ensi syksynä. Evergreen yliopisto on jo hyväksynyt Ziggyn listoilleen ja nyt yritämme saada sen verran hommia valmiiksi, että kesäkuussa lukio olisi suoritettu. Vanhemmat on täysin pihalla ja aivan loppu huolesta ja murheista Ziggyn suhteen. Lapsi ei suostu edes tulemaan yläkertaan jos vanhemmat on siellä, mutta jostain syystä minä olen "Cool" eli yritän toimia puskurina tässä välissä. Kerron vanhemmille mitä saan tietooni neidiltä, mutta en kerro neidille, että valaisen vanhempia asioista myöskin. Tosin kaikki millä saamme pidettyä neidin poissa kaduilta on hyvä asia. Mulle kertoi joulun aikaan nukkuneensa kadulla itsekkin muutaman yön, kun oli "kadoksissa" kotoa 3-4 päivää. Rankkaa olla teini. Minä sanoin kun neiti oli 3v ja lievästi sanottuna villi ja kekseliäs, että nyt tarvitaan tosi tiukkoja rajoja ja kovaa kuria, mutta vastaus silloin oli mulle, että " me ei haluta tuhota hänen mielikuvitusta ja rajoittaa innokkuutta, kun se on niin valloittava", aha, näin juuri ja tässä ollaan.
Miksei ihmiset käsitä, että LAPSET TARVITSEE KURIA JA RAJOJA! Vapaa kasvatus on perseestä ja jonkun mielenvikaisen ja lapsettoman keksimä asia. Noh, sitä saa mitä tilaa ja mielenkiinnolla katson myös mitä muutamasta kakarasta Suomessa tulee sen perusteella miten niitä tällä hetkellä kasvatetaan ja miten ne pyörittää vanhempiaan jo ennen teini-ikää. Hah. Lapsi tuntee sanan "EI" 6kk iästä lähtien eli käyttäkää sitä ihmiset niin saatamme saada muutaman veronmaksajan lisää yhteiskuntaan. Ja toinen ääripää on ne, jotka eivät kykene katkaisemaan sitä napanuoraa, vaikka kakara lähenee teini-ikää tai on jo täysi-ikäinen. Mikä siinä on ettei lasten anneta aikuistua ja olla omillaan? Miksi ihmeessä niissä täytyy roikkua ja olla "kavereita"? Ystävät ja kaverit on erikseen ja lapset on lapsia ja niiden kuuluu käsittää, ettei vanhemmille kuulu tai tarvitse kertoa aivan kaikkea mitä teet tai harkitset tehdä. Aivan sama kuin ei ne lapset halua kuulla aikuisten seksielämästä niin ei meidän tarvitse kuulla lasten.
Ja tässä kohtaa joku nekku näppärä aina yrittää mussuttaa, että " helppo sanoa kun ei ole omia lapsia", ja vitut suoraan sanottuna. Siihen ei samaa biologiaa tarvita, että lapsia voi kasvattaa. Mulla ei ole täällä tai Suomessa mitään ongelmia kakaroitten kanssa enkä takuulla ole "kasvattanut kuritta". Mun kanssa mukulat tietää, että on rajat ja jos sanon ei niin se on ei ja jos hyppii silmille niin edestään löytää. Ziggy vaikenee kun ojennan ja New Yorkissa Chase kiemurtelee häpeästä, kun saan kiinni valehtelusta ja vaikenee pelkästä mun katseesta ja silti olen se jonka kanssa halutaan viettää aikaa ja tehdä asioita. Minä myös olen valmis tekemään vaikka ja mitä kunhan osaa käyttäytyä ja tekee mitä lupaa, ei siihen muuta tarvita. Mutta katsotaan miten Ziggn kanssa saadaan hommat rullaamaan taas ens viikolla...

Seattlessa on myös kolme koiraa, kaikki pelastettuja sieluja. Teddy tässä alla on 8v ja vain-Luoja-yksin-tietää-mitä-rotua koira-herra pitää sisällään. Teddy oli kaksivuotias kun saapui tähän taloon. Sen elämän alku on hiukan epäselvä, mutta talo mistä Teddy pelastettiin piti sisällään 11 koiraa, jotka oli pidetty köytettyinä seiniin ja tuskin ruokittu. Muut koirat tarinan mukaan piti lopettaa, sillä niiden psyyke oli kärsinyt liikaa vangittuna olemisesta, mutta Teddy oli vielä nuori ja eläinlääkärin mukaan mahdollisesti pelastettavissa, ensimmäinen huoltaja rakasti Teddyä, mutta ongelmia ilmeni liikaa rouvan kissan kanssa ja niin Teddy päätyi takaisin systeemin pyörteisiin ja muutti Mercer Islandille. Puoliluppakorva on ihana ja ainoastaan kuolaaminen on miinuksena sekä suunnaton halu jahdata kissoja. Teddy tykkää omenoista ja uimisesta ja omaa ehkä kolme aivosolua, mutta kuka niitä kaipaa, kun naama näyttää tältä?

Henry on 2v, se tuli reilu vuosi sitten perheeseen ja on pentumaisen riehakas vielä. Tulee kaikkien kanssa toimeen ja kantaa kaikkea mahdollista suussaan paikasta toiseen. Ei syö tai tuhoa kantamiaan tavaroita, mutta ne saattaa tosiaan löytyä mistä vain. Henry oli katukoira ja otettiin kiinni Seattlen lähiöstä ja rotusekoitus luultavimmin ulottuu sukupolvien taakse, tai sitten ei. Henry rakastaa ulkoilua ja nukkuu mielellään sängyssä tai missä vain ihmisiä on.

Michelangelo tai Squeaky eli Mikey on myös 8v. Se tuli Texasista pentutehtaasta 2vuotiaana ja lähtökohdat tuntien Mikey on yllättävän täyspäinen.Hiukan arka, mutta niinhän Chihuahuat usein on. Mikey oli Mollyn 14v lahja, mutta opiskeluasuntoloissa ei juurikaan hyväksytä eläimiä eli Mikey jäi kotiin, kun Molly lähti opiskelemaan. Mikey nukkuu minun kanssa peiton alla ja käy aamulla nopeasti ulkona ja muuten ei juurikaan ulkoile. Se tekee tarpeensa päivällä ruokasalin tiililattialle eikä edes suostu ulos tai osaa kävellä hihnassa. Mikey ei tajua olevansa koira, mutta on aivan haltioissaan kun pääsee mukaan kassissa tai saa istua sylissä vaikka koko päivän. Jahka ilma lämpenee yritän saada Mikeyn käsittämään olevansa koira ja nauttimaan ulkoilusta.

Seattlen kodin olohuoneesta avautuu uskomaton näkymä Washington-järvelle ja sen takana kohoavaan Seattlen kaupunkiin. Ikkunoita ei turhaan ole peitetty verhoilla vaan jatkuvasti vaihtuva maisemataulu on silmiä hivelevä joka ainut päivä. Jan ei myöskään tiedä millaisia tuoleja haluaisi olkkariin, joten vuosien saatossa on päädytty sekoitukseen kauniita ja mukavia tuoleja, joista kelpaa valita kulloisenkin mielialan mukaan.

Ziggy ja David ovat molemmat syntyneet tammikuussa. David 8. ja Ziggy 10. eli perinteisesti synttärisankari saa valita sen päivän ruokailupaikan ja koska David tiesi tyttärensä rakastavan tätä brunssipaikkaa ylitse kaiken niin suuntasimme sinne sunnuntaiaamiaiselle/-brunssille 8.1 klo 9am.

Paikka on Salty's on Alki ja aivan uskomaton paikka, jos kukaan ikinä milloinkaan vierailee Seattlessa niin tämä paikka on must-see viikonloppuna, paikkavaraus suositeltavaa ellei pakollista.

http://www.saltys.com/seattle/

Pöydät notkuu kaikkea mahdollista ja mahdotonta alla auringon. Kokit seisoo pöytien takana ja voit tilata tuoretta pastaa, raviolia, spagettia valitsemallasi soosilla tai täytteillä, saat myös vaikka vain kolme kpl pastaa niin jaksat syödä jotain muutakin, toinen kokki avaa ostereita jos haluat ja yksi leikkaa lihoja tai paistaa vohveleita ja toisaalla saat haluamasi munakkaan tai munan jollain muulla tapaa laitettuna, kuumat tarjoiluvadit on täynnä kaikkea pekonista, mac&cheese ja hashbrown- sekoituksiin, on lohta ja vihanneksia, merenherkkuja tavalla jos toisella ja jälkiruokanurkka on 3m x 3m olevia pöytiä täynnä pieniä kakkuja, piirakoita, keksejä, kastikkeita, lettuja, karkkeja ja suklaaputous valuu tummaa suklaata, johon voit dipata ananaksia, mansikoita, Oreo-keksejä, ding-dongeja jne.

Yhdessä kohtaa seisoo baarimikko ja tekee haluamasi drinkin, minun tapauksessa otin jäisen mangomimosan eli mangomehua ja skumppaa appelsiiniviipaleen kera. Nam. Kahvia ja sitä ja kaikkea mahdollista herkkua ja ei paljon paremmin voi sunnunaita aloittaa. Jan otti Bloody Maryn ja siinä sojotti oliivien lisäksi limeviipale sekä papuja :D. David oli kuski ja pidättäytyi alkoholista. Se minkä takia brunssi kannattaa maksaa (n.30€/hlö) on kaikki tuore merenelävä. Pöytä notkuu ravuista ja simpukoista sekä on ostereita ja clam-chowderia, hummeria löytyy ja katkarapuja monella tapaa, ja kaikki on hyvinkin tuoretta.

Koska vietimme kahden ihmisen synttäreitä tarjosi Salty's ylimääräisen kakkupalan erikseen tuotuna. Valkosuklaa-angelfood-cake ja vadelmakastiketta pohjalla. Olisi ollut varmasti vielä parempaa jos emme olisi olleet jo aivan ähkyjä kaikki. Maisema ikkunan takana on myös uskomaton, Seattlen profiili esittäytyy parhaimmillaan ja kun istumme vain hiukan vesirajan yläpuolella on jo pelkkä maisema tänne tulon arvoinen.

Häivähdys vielä joulua koristeissa ja seuraavaksi paikka koristellaan Valentine's Dayta varten.

Ajelimme hiukan Seattlen länsiosaa ympäri ja jos tänne muuttaisin niin West-Seattle olisi paikka tulla. Ranta avautuu lähes kaikista taloista, pieniä putiikkeja ja ravintoloita ja kahviloita löytyy vierestä ja taustalla Pugent-lahden takana nousevat uskomattoman kaunis, lumipeitteinen Olympia-vuoristo. Kelpaisi tätä katsella päivittäin ja vaikka vai istua ja ihastella vapaapäivänä. käsittävätköhän ihmiset miten kauniissa paikassa asuvat? Vesi ei näin suomalaiselle ole se WAU-ilmiön aiheuttaja, mutta lumihuippuiset vuoret kylläkin. Tyynivaltameri on lahden takana ja sitä kautta Alaska ja koko maailma. Ajattelin aina ennen, että Seattle on suoraan valtameren ääressä, mutta lahdenpoukama suojaa kaupunkia ja ei pelkästään anna uskomattomia maisemia, mutta tuo leudon ilman ja vähemmän myrskyäviä aaltoja, mutta silti yhteys ulospäin on vain muutaman hetken purjehduksen päässä.

Aurinko laski länteen ja maisema omalta yläterassiltamme on kaunis joka ilta. Seattlessa paistaa lähes joka päivä, edes hetken. Varmasti saattaa myös sataa, mutta se tuo vihreyden ja kauneuden maisemaan.

Öinen maisema on myös kaunis, miljoonakaupunki kohisee lähellä, mutta Mercer Island on rauhaisa poukama ja hyvä paikka olla.

Eliza eli Ziggy on melkoinen taiteilija niin halutessaan ja ajoinkin ohitse neidin omakuvaseinämaaluksesta. Hylätty rakennus sai viime kesänä kauniin uuden pinnan ja henk.koht.katselen mieluummin värikkäitä seinämaalauksia kuin harmaita, rumia rakennuksia. Lupa tuohon saatiin ilmeisesti lopulta kyllä, mutta se tehtiin ilman lupaa ensin. Kun neidin saisikin oikeaan sakkiin ja kohdistamaan kaiken taiteellisuuden ja musikaalisuuden luovuuteen eikä sekoiluun kaupungilla kodittomien lasten kanssa. Huokaus.

Tässä muutaman ensimmäisen päivän meininkiä Greyn Anatomian ja Freiserin maisemissa, matka jatkuu ja kamera laulaa yhä vaan...