keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Christmas in Chappaqua

Tapaninpäivä kääntyi myös iltaan. Joulu alkaa olla siis ohitse. Paljon on mahtunut tähän viimeiseen viikkoon, mistä saa olla iloinen ja kiitollinen. Ennen joulua saapuivat isovanhemmat. Grandma ja Papa Bostonista ajoivat pihaan torstaina tuoden mukanaan lahjoja Toni-tädiltä, joka työskentelee vielä 78-vuotiaanakin Hallmark-kaupassa eli kynttilöitä, kortteja, koriste-esineitä ja kuusenkoristeita löytyi kasseista. Mia sai uusia prinsessoja ja Chase StarWars-hahmoja. Laulavia lumiukkoja löytyi myös sekä kynttilöitä ja soivia tonttulakkeja. Puolivälissä Bostonista Chappaquaan on loistava leipomo ja peristeisesti mukana saapui myös Coffee-cake ja nyt myös Tiramisukakku sekä mansikka-valkosuklaa-kermakakku joulua varten. Onneksi on talvi ja terassilla voi säilöä ruokia, sillä mikään jääkaappi, edes Kimin kolme, ei vedä tätä määrää tavaraa. Lapsille isovanhempien tulo on aina yhtä juhlaa, sillä niiltä saatu huomio on aina positiivista. Mia tanssi ja hyppi joululaulujen tahdissa ja Chase esitteli legoluomuksiaan. Poika toivoo voivansa alkaa legoinsinööriksi isona :). Ei huono toive.

Chappaqua, kuin kaikki muutkin kaupungit, koristautuu jouluun ja koko Holiday-sesonkiin kunnolla. Ikkunoita maalataan kaupoissa ja joululaulut soivat kaikkialla, mutta myös Hanukkah ja muut uskontokunnat huomioidaan ja usein kaupoissa toivotetaankin vain "Happy Holidays", sillä koskaan ei voi tietää vastaanottajan uskontovakaumusta niin parempi toivottaa vain yleisesti jotain ettei vaan loukkaa toista. Mian kanssa käveltiin pizzalle kylälle ja ihasteltiin jouluikkunoita ja ostettiin nallekarkkeja, mitä äiti ei anna ostaa. Jotain speciaalia kun lähtee ulos minun kanssa siis. Heh.

 Kouluissa ei täällä ole mitään joulujuhlaa, sillä kirkko ja valtio on erotettu toisistaan eli kouluissa ei saa olla uskontokasvatusta, joten eskarilaisilla oli vanhemmille vain ns.juhlaesitys eli lausuivat talvisia ja tähän aikaan sopivia runoja ja esittelivät tekemiään kirjoja. Lauma 5-vuotiaita esitti poroja ja lumitähtiä ja piparkakku-ukkoja ja me istuttiin miniatyyrituoleilla ja taputettiin. Kertakaikkisen suloisia muksuja ja aivan eri meininki kuin Suomessa tarhalaisissa. Ujoudesta ei tietoakaan, kaikki olivat reippaita ja iloisia eikä kukaan itkeä tihrustanut vanhempien hihaan tai edes kysynyt saako lähteä mukaan. Täällä lapset jo eskarista ja ennenkin joutuvat esiintymään yksin ja yhdessä ja siitä tehdään asia, jota ei kuulu pelätä. Esiintymiseen kannustetaan ja pieninkin esitys saa valtavat suosionosoitukset ja lasten itsetunto kasvaa. Erilaisuuteen kannustetaan ja lapset joutuvat kosketuksiin hyvinkin eritaustaisten lasten kanssa ja ne oppivat hyväksymään ihmisen rodusta ja uskontokunnasta huolimatta ja ottavat luokkatoverit sellaisenaan vastaan.
 Perjantaina ennen joulua sai ensi-illan Adventures of TinTin ja sinnehän me syyhkittiin lasten kanssa. 3D-leffa ja lähes tyhjä sali oli "Cool!" Leffa oli hyvä, uskomatonta grafiikkaa ja tekniikkaa, kuva oli niin elävä kuin se vaan olla voi. Popcorneja ja vettä ja Mialle lisäks M&M's. Kotiin ajettaessa naureskeltiin ihmisten ylitse pursuavia jouluvaloja. En jaksa kuin ihmetellä miksi haluaisi laittaa katolleen loistavan joulupukin ja/tai poroja tai ilmatäytteisen kuumailmapallon, joka välkkyy ja helkkyy. Valot on ihania, mutta nurmikolla syyhkivä reki poroineen, joka laulaa Jingle Bells again and again on hiukka liikaa. Sitten sekaan muutama Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi sekä muut otukset seimestä niin jo vain on joulutunnelmaa etunurtsit täynnä :D. No, kukin tavallaan ja ainakin erottuvat naapureistaan.
 Perjantaina saapuivat Granddad ja Grandmother Washingtonista. Illalliseksi pizzaa ettei tarvinnut kokata ennen joulua ja pizza täällä on aivan loistavaa. New Yorkissa se on parempaa kuin muualla maassa, ehdottomasti. Cheesepizza tai pepperoni tai whitepizza tai minun suosikki edellisten lisäksi on cheesepizza with broccoli.  Mia oli huolissaan ettei joulupukille ole jäänyt yhtään piparia, joten tein uuden taikinan torstai-iltana ja leivoin pari pellillistä joulupipareita perjantaina, jotta talo tuoksui hyvälle ja isovanhemmat saivat tuoreita pipareita. Joulupukille laitettiin muutama omalle lautaselle ja Mian mieli oli parempi. Ei tarvinnut enää huolehtia, että pukki ei jätä lahjoja jos ei ole pipareita odottamassa. Barbia odotetaan kovin.
 Ennen jouluyötä latasimme kaikki muut lahjat kuusen alle paitsi ne jotka "pukki tuo". Ja pari lahjaa meillä olikin :). Okei, puolustukseksemme sanottakoon, että meitä on 11 jouluaamuna avaamassa paketteja. Lisäksi pukki jättää pieniä juttuja takn reunalla roikkuviin joulusukkiin. Paketit oli niin kauniita ettei niitä raskisi millään avata. Ja kaikki on itse paketoitu ja niihin on käytetty aikaa ja rakkautta. Talomme oli muutenkin hyvin jouluinen ja tunnelmallinen. LED-kynttilöitä palaa kaikkialla ja ne voi antaa olla yötäpäivää vahtimatta.


 Family room
 Milanin äidin, Helgan, vanha enkeli ottaa vieraita vastaan eteisen pöydällä tai vahtii yleisilmettä jollain pöydällä. Kaunis ja jouluinen ja kovastikkin vanha jo. Helga kuoli joitain vuosia sitten ja vahtii nyt meitä vain hengessä ja ehkä enkelinsä kautta ja sen silmin, who knows? Ainakin sitä katsoessa tulee hyvä mieli ja rauhallinen olo.
 Jouluaattona, 24.pvä, Skypetin Suomeen ja muutkin saivat toivottaa hyvää joulua Turkuun. Kuulimme, että pukki oli lähtenyt matkaan ja Mia katsoi videoita Rovaniemeltä Santa Parkista uudestaan ja uudestaan. Ihmeteltiin postitoimistoa ja kaikkia kirjeitä, nähtiin kun pukki ajoi reellä ja nousi ilmaan ja ennen sitä näkyi tähtiä ja "magic happened", pieni neiti uskoo ja ihastelee pukkia ja jotenkin sitä toivoo ettei tuo usko koskaan katoaisi. Ettei usko joulun ihmeeseen häviäisi ja ettei kukaan koskaan kertoisi totuutta joulupukista. Vai onko se totta sittenkään? Mialle on kerrottu, että jos lopettaa uskomisen joulupukkiin ei pukki myöskään enää tuo lahjoja ja jos jouluyönä kurkkii tai hiiviskelee vakoilemassa pukkia ei pukki jätäkään yhtään lahjaa eli lasten kuuluu nukkua ja vain siten joulun taika tapahtuu tänäkin vuonna.
 Ruokasali odotti valmiina aattoillan juhlijoita. Sen kuusen alla oli lahjat, jotka menevät muille. Ystävät ja naapurit saavat kaikki mukaansa jotain aattoiltana kotiin lähtiessään. Joulutähdet hehkuivat pöydillä ja piparkakkutalo niiden välissä aiheutti ihmetystä. Omasta mielestäni se oli liian sekava ja täynnä koristeita, mutta näille se oli ihmeellinen ja varsinkin, kun tein kaiken alusta lähtien ja ilman muotteja. Täällä jos jossain arvostetaan itse tehtyä. Minun on käsketty alkaa myymään paperisia lumihiutaleita. Saisi kuulemma helposti 20dollaria/25 hiutaleen setti :). Ehkä myynkin ensi syksynä näitä tulolähteenä? Hah.
 Brady 6v, Chase 12v ja Mia 5v valmiina jouluaaton kirkkoon. Viimeiset harjoitukset klo 16 ja joulujumalanpalvelus alkoi klo 17. Tytöt olivat enkeleitä kuvaelmassa ja Chase paimen.
 Kaikki meni hyvin ja joulumieli tarttui kuulijoihin. Jeesus-lapsi syntyi Marialle ja Josefille ja enkelit suojasivat heitä. Paimenet heräsivät kedollaan ja saapuivat lasta ihmettelemään. Kauniit jouluvirret kaikuivat kirkossa ja lapset saivat ansaitsemansa aplodit esityksen jälkeen.
 Dave Bickler ja poikansa Luke lauloivat kauniin joululaulun ja vaikka pojan ääni ei ehkä ihan vielä ole "Eye of the Tigerin" laulajan tasolla, niin hyvin on poika perinyt isänsä taidot. Eka bändikin on kasassa ja esiintymisiä Manhattanin clubeilla takana. Ehkäpä Luke laulaa jonain päivänä Rockyn uutuusversion tunnarin :)??
 Isoisä "Papa" Bob teki kuuluisaa shampanja-tuoremehu-vodka-booliaan kirkonmenojen jälkeen ennen kuin vieraita alkoi saapumaan. Osa vieraista tulee varta vasten junalla, jotta voi nauttia Bobin kuuluisaa ja aivan loistavaa boolia ja kyllä me nautittiinkin. 
 Alkupaloja riitti. Rapudippiä vihanneksilla leivän sisällä, paistettua Brietä pestokuorrutteella, valkosipuli-pesto-aurinkokuivattutomaatti-tuorejuusto-keko, suolakekesejä, juustoja, jättikatkarapuja dippikastikkeella, salsaa ja nachoja... kuohuvaa, viiniä, olutta, boolia...
 Kim keräilee mm. wine-charmseja ja kieltämättä ne on kauniita. Minullakin on kotona, tai siis nyt varastoituna, kiitettävä kokoelma näitä ja lisää ostan. En voi vastustaa kauniita, kiiltäviä lasinmerkkaajia. Niitä ei kai koskaan voi olla liikaa? Eri tilaisuuksiin ja juhliin ja ihan vaikka muuten vaan. Ja aina voi antaa lahjaksi. Kiva lisä viinipulloon tai skumppaan. Ja kevyt kantaa maasta toiseen.
 Varsinainen päivällinen oli mukaeltu italialainen "Fiest of 7 fishes" eli nykyään vähintään seitsemää merenelävää jollain tapaa. Meillä oli paistettu kirjolohi, hummeri-paprika-curry-pastaa, pesto-valkosipuli-mustekalaa, ceacarsalaatti anjoviksilla, ne katkaravut ja rapudippi alkuun sekä paistettuja kampasimpukoita, lisäksi ricepilaf, muksuille spagettia tomaattikastikkeella ja jälkiruoaksi tiramisua, keksejä, suklaakakkua, hedelmälajitelma ja Fazerin suklaita, mitkä saa aina aikaan ihastuneita ilmeitä ja huudahduksia. Toin ekaa kertaa Fazerin minttusuklaita sekä vadelma-ja sitruunajogurttisuklaata ja kaikki ahtoivat niitä suuhunsa minkä jaksoivat. Ilta oli meluisa, kuuma, tunnelmallinen ja täynnä ystäviä.

 Ja sitten koitti kauan odotettu Christmas morning. Meillä oli sopimus Chasen kanssa, että ennen klo 7 aamulla ei saa herättää ketään ja vaikka poika heräs 6:15 kuten aina niin sopimuksesta johtuen uni tuli uudestaan ja saimme nukkua aina puol kasiin asti. Sen jälkeen keitettiin kahvia ja herätettiin isovanhemmat sekä sisko, joka voisi nukkua 12h helposti sama milloin laittaa maate. Ihannelapsi siis.
 Kakaroitten lahjavuori oli lähes loputon. Molemmat saivat uudet kamerat ja Mia oman näköisensä Barbin eli tumma iho ja tumma tukka, Chase sai lisäksi Kindle Touchin ja ainakin neljä eri Lego-settiä. DVD:tä tuli kasa samoin kuin cd-levyjä ja NintendoDS pelejä. Mian paketeista löytyi myös tuttuun tapaan hiushärpäkkeitä ja rannekoruja ja pari kaulakorua. Chase sai karvalakin ja minulta Angry Bird T-paidan sekä Yankees-hupparin. Kaikki lahjat tuntuivat mieluisilta ja vaikka molemmat saivat runsaasti tavaraa ei kumpikaan lakannut ihastelemasta pakettejaan tai uusia tavaroita.

 Minä sain toivomani Ellenin uuden kirjan "Seriously...I'm not kidding", blingbling kuulokkeet, LOL-kaulakorun, kukkaron, kolme kaunista kaulahuivia, joista yksi kashmir-villaa sekä helmikaulakorun, jonka jälkeen sain selville, että helmi on kesäkuun "birth-stone" eli kävipä hyvin :). Tein isovanhemmille sekä Kimille ja Milanille mustavalkovalokuvia lapsista ja kehystin ne kauniisti ja annoin lahjaksi. Kovin tuntuivat tykkäävän. Annoin myös Tomille ja Leelle mustavalkokuvat koirista, varsinkin Reggien kuva onnistui hyvin ja se oli tarkoituskin, sillä Ms Reggie ei ole enää pitkäikäinen valitettavasti. Nykyään, kun digikuvat valtaa taustakuvat ja läppärit muutenkin liian vähän tulee printattua kuvia ja ehkäpä juuri siksi kehystetyt kuvat oli hitti!?
 Lahjojen avaamisen jälkeen oli aikaa hetki lukea ja levätä ja lasten leikkiä uusilla tavaroillaan. Kolmen aikaan saapuivat naapurit Mona, Dave ja Luke sekä Monan vanhemmat. Myös Tom & Lee saapuivat Traviksen kanssa ja musta, pieni mopsi oli kaikkien hellittävänä koko illan. Wendy & Mian BFF (best friend forever) Brady olivat luonnollinen osa joulupäivällistä myös eli meitä asettui illastamaan 16 aikuista ja 4 lasta. Aloitimme munakoisoparmesan-paistoksella ja jatkoimme raikkaalla salaatilla, jonka perään oli vuorossa rib-roast ja kukkakaalimuhennos sekä vihreitä parsatankoja ja herneitä. Viiniä kului ja ruoka oli suussa sulavaa seurasta puhumattakaan.

 Koko sakki tunsi toisensa ja olimme "yhtä suurta perhettä", biologialla ei ole mitään tekemistä sen suhteen kuka on läheinen ja kuka ei ja näin sen kuuluu olla jouluna. Säälin oikeastaan niitä, joiden mieli on niin rajoittunut ettei kykene avaamaan oveaan  jouluna muille kuin verisukulaisille ja ehkä "sukuun naiduille". Joulu on ilon juhla ja mikä saakaan mielen iloisemmaksi kuin toisten ilahduttaminen. Kenenkään ei kuulu olla jouluna yksin ja jos se minusta koskaan on kiinni niin kaikki ovat aina tervetulleita minun joulupöytääni, kutsuttuna tai kutsumatta. Tämä "perhe" on ottanut minut joukkoonsa avoimin mielin ja varauksetta, juhla ei ole sama ellen ole paikalla ja jotenkin vain tuntuu melko hyvältä olla just nyt just täällä. Ottaisin ihmiset Suomesta tänne samantien jos voisin, mutta kaikkea ei, kai, voi saada eli nyt mennään näin ja katsotaan taas ensi jouluna minne tuuli kuljettaa.
Kimin kuuluisa Rib-roast ja grandmother Diane sekä granddad Jimmy

Kippis-Skål-Cheers ja Hyvää Joulua - Merry Christmas to everyone

Nyt istun Starbuckissa ja nautin tuoreen kahvin tuoksusta. Chappaqua-äitejä lapsineen käy ostamassa kahvia mukaan ja muksuille pillimaitoa tai -kaakaota. Joululoma näkyy ja kuuluu. Kulkusua ja kimalletta vaatteissa, UGGseja kaikissa malleissa, turkiskaulureita ja citymaastureita parkissa. Ilma on about +41F ja kevyttä yläpilveä. Kauppakujalla tuossa ikkunan takana tuoksui kiinalainen ruoka ja naapurin leipomo. Alennusmyynnit alkoi eilen ja kaupat pitävät ovensa auki pidempään tänään, parhaat alet saat tänään ja eilen, normi -40% lisäksi 50%-70% alet näinä päivinä aivan kaikesta, huomenna palataan tavalliseen alennusaikaan eli "vaan" 50% kaikesta ja joulukamat -70%-90%. Ehkä pakko hiukan shopata jopa minun. Olen aika hyvin saanut oltua ostamasta mitään. Hiukka Wine-charms ja pari paitaa on tarttunut mukaan, mutta muuten ostan vain jos tarvitsen. Illalla on Kathyn 50-v bileet ja siitä kuulemme seuraavalla kerralla. Nyt hyvää yötä, Chappaqua vaikenee, mutta vain hetkeksi....

perjantai 23. joulukuuta 2011

Kolme yötä jouluun...

...tällä mantereella siis. Torstai kääntyy iltaan, isovanhemmat Bostonista saapuivat iltapäivällä lahjojen kera. Laulavia lumiukkoja ja lisempää kuusenkoristeita löytyi pusseista sekä uskomaton Tiramisukakku ja Mansikkavalkosuklaakakku. Nämä tuliaiset jaettiin heti ja kuusen alunen pursuaa lahjoja odottamassa sunnuntaiaamua. Kakut odottavat sunnuntain päivällistä, vaikka se vaikeaa onkin olla koskematta niihin. Joulupukki tuo jouluyönä omat lahjansa ja paperivuori on aamulla taatusti kuustakin korkeampi.

Ulkona on pimeää, eilen oli talvipäivänseisaus eli päivä pitenee tästä eteenpäin joka päivä ja kesää kohden mennään. Valot loistaa talojen pihoilla ja ikkunoissa ja joulukuuset kimmeltää kilpaa tähtien kanssa, ajaessa pitkin teitä ja kujia ei voi kuin ihmetellä sitä valojen paljoutta ja voi vaan toivoa, että lumi peittäisi mustan maan alleen. Sisällä meillä Led-tuikut palaa yötä päivää, toinen kuusi loistaa monivärivaloissa ja toinen, aikuisten kuusi, valkoisessa valossa. Kulta, hopea ja kristallit ohjaa valonsäteitä ympäriinsä ja jos siristää silmiä ei näe kuin kimaltavat tähdet ympärillään, kaikki muu katoaa. Tämäkö on se joulun taika?

Äsken loppui Amerikan XFactor ja Melanie Amaro voitti 5 miljoonan levytyssopimuksen, melkoinen joululahja voisi sanoa. Upea ääni ja upea luonne takaavat supertähteyden tässä maassa. Simon Cowell on nero. Must love him I have to say. Mia 5vee tanssi ja ilakoi kaikessa huomiossa ja näytti kaikki balettiliikkeet mitkä osaa. Siitä tytöstä tulee oikea bilehile sen verran paljon neiti nauttii juhlimisesta ja isoista joukoista. Mitä enemmän sen parempi ja vaikka normalisti nukkumatti kutsuu 7:30pm niin seuraa ollessa neiti jaksaa vetää vaikka aamuyölle. Jo 10kk ikäisen oltuaan 1vrk maassa ja ymmärtäessään vain ja ainoastaan espanjaa oli kaikki hyvin jos ihmisiä ja melua oli huoneessa, ei sen niin väliä ettei äitiä näkynyt tai se, että kaikki puhuivat englantia. Pieni tyttö Guatemalasta nautti jos silloin juhlista ja keskipisteenä olosta. Silloin kuvaavin sana oli "nukke" ja nyt "prinsessa". Mitä enemmän kimalletta ja tylliä hameessa sen parempi. Kaikki Disneyn prinsessat ja keijut käy ja pukuvarastosta löytyy jokainen hame ja tiara. Jouluaamuna tyttöä odottaa yllätys kun velipoika on ostanut lahjaksi aidon tiaran kristalleilla ja helmillä. Ja vaatevarasto on muutenkin uskomaton eikä päivää ettei pikkuneiti itse lisäisi hiuspantaa tai rannekoruja tai muita somisteita asuihin. Sisäsyntyinen tyylitaju ja halu tehdä itse on tuonut siihen pisteeseen, ettei paljoa tarvitse vaatteita katsoa eikä varsinkaan pukea. Mia käy itse kylvyssä ja pesee itse hiuksensa ja laittaa kosteusvoidetta ja harjaa hiuksensa ja pukee ja valitsee vaatteensa, mutta ottaa ehdotuksia myös vastaan avoimesti. Ei tule tappelua jos laittaa esille jotain mitä haluaa hänen käyttävän. Ollaan pelattu "Guess Who"-peliä varmaan sata kertaa tänä aikana ja lukemaan oppiminen on aivan hilkulla. Laitan Mian tavaamaan kaikki nimet ja yritystä löytyy sanojen lausumiselle. On vain ajan kysymys, että pieni eskarilainen oppii lukemaan. Ja sit ollaankin ongelmissa, että miten huijata joissain asioissa neitiä. Hah. Varsinkin joululahjoissa, jo nyt joulupukilta tulevissa lukee "Santa" ja sen sanan Mia osaa eli ne lahjat pysyy visusti piilossa kunnen kakarat on nukkumassa sunnuntain vastaisena yönä.

 Mia 10kk
 Prinsessa- ja keijuornamentit
Mia 5v

Huomenna on viimeinen koulupäivä ennen lomaa. Yläaste loppuu 11:45 ja eskari 12:15 eli aikainen kotiintulo on odotettavissa. Ajattelin viedä molemmat leffaan niin saavat valmistella hetken rauhassa kaikkea täällä kotona. Toinen satsi isovanhempia, Washingtonista, saapuu samoin kuin Mian kummit Bostonista. Meinataan mennä katsomaan TinTin 3D:nä iltapäivänäytökseen ja kotimatkalla ajellaan katselemassa hullunkurisia jouluvaloja ympäristössä. Viimeiset ruokaostokset tehdään huomenna myös ja valmistaudutaan lauantain juhliin. Odotettavissa 40-50 henkeä, joista 15 on lapsia. Huh-huh sanon minä. Ensin kirkkoon ja sitten kaikki ystävät tulee meille ja isoisä tekee boolia. Sitä odottaessa onkin nyt hyvä painua pehkuihin. Hyvää Yötä ja rauhaisaa joulunodotusta...

tiistai 20. joulukuuta 2011

Xmas week

Tiistaiaamu, vajaa viikko siis jouluun. Suomen versioon 4 yötä ja paikalliseen 5 yötä. Lunta ei ole, mutta pakkasta öisin ja plussaa päivisin. Joulupäiväksi lupaillaan lumisadetta, saas nähdä. Olishan se kiva, tosin liikenne takkuaa jos ja kun lumi laskeutuu näille leveysasteille. Kummallista miksei nastarenkaat tai liukkaankelin ajotaito saavuta tätä mannerta. Lunta on kuitenkin joka talvi ihan kunnolla muutaman kerran ja ilmaston muuttuessa tämä osa maailmaa saa päälleen lumisempia ja kylmempiä jouluja/talvia. Texasissa ja sillä suunnalla on riehunut lumimyrsky viime yönä, lunta yli metri paikoittain ja liikenne kaaoksessa. Moottoriteitä suljettu ja ihmisiä jumissa autoissaan, aina jossain päin tuntuu tuiskuavan ennen joulua. Minä taidan olla ainoa jota lumituisku ei haittaisi?

Aika rientää kun on hauskaa sanotaan ja näinhän se on. Joululahjapuoti toimii yhä ruokasalissa ja kuuset on nyt koristeltuina ja loistavat nurkissa, mutta muuten koristeet makaavat yhä laatikoissa ja pari päivää olis aikaa ennen isovanhempien saapumista. Voiton puolella ollaan ja lahjakasa on uskomaton. Tosin näitten tekniikka on aikas loistava eli kun isovanhemmat tai kummit tai joku muu kauempana asuva haluaa ostaa jotain muksuille täällä niin lasten äiti tilaa sen netistä ja paketoi ja merkkaa keneltä se on ja lahjan antaja sit laittaa rahat tilille. Ei tarvita kalliita postimaksuja, koska kaupat shippaa ilmaiseksi eikä kenenkään tartte raahata tavaraa mukanaan. Otan kuvan kun lahjat jouluyönä saadaan vihdoin kuusen alle, sillä olohuone todella näyttää uskomattomalta sen lahjavuoren kanssa. Isovanhemmat tuovat omat lahjansa myös tullessaan ja lahjojen jakamiseen menee kieltämättä hetki, saati avaamiseen.




On oikeastaan ihanaa avata lahjat aamulla. Kaikki istuu pyjamissa ja aamutakeissa, ja minä kummitädin kutomissa villasukissa, ja kuppi kuumaa kahvia höyryää kupeissa. Muksut hyppii innoissaan joka ilmansuuntaan ja asetutaan olohuoneeseen ja muksut jakaa lahjat eikä meinaa pysyä nahoissaan kunnes kaikki on jaettu. Avaaminen kestää ja välillä joku hakee aamupalaa ja oleskelu vaan jatkuu ja jatkuu. Paperivuori kasvaa lapsia suuremmaksi ja toivottavasti pystymme yllättämään mukulat muutamalla lahjalla. Löysin Chaselle AngryBird T-paidan ja uskon onnistuvani asiassa, sillän "vihaiset linnut" on iso juttu lapsien keskuudessa. Mia saa pari leffaa ja uuden kopion "Guess Who" -pelistä, vanha on rikki ja ollaan pelattu sitä tunteja jo nyt niin ajattelin, että neiti ansaitsee oman version pelistä ja saamme heitää vanhan roskiin. Aamupäivä menee tässä ja hiljalleen valmistaudutaan varsinaiseen illalliseen. Meitä on tällä kertaa 16 + 4 (lapset) illallispöydässä. Naapurit rouvan vanhempien kera sekä pari muuta läheistä ystävää ja Travis, 1v. Mopsi :). Ruokaa ei ole kuin Suomessa, joka kolo täynnä laatikoita ja sortteja, näillä panostetaan laatuun. Hyvä paisti uuniin ja muutama lisuke ja salaatti ja paljon jälkiruokia ja rauhallista oloa.



Päivää ennen eli ns."Christmas Eve" eli 24.12 on "Open House" italialaiseen tapaan. Boolia ja viiniä ja "Seven Fishes" eli seitsemää meren herkkua pöydässä, ei lihaa, mutta kaikkea muuta. Kuulin vierestä kun ruokalistaa suunniteltiin ja löytyy lohta ja hummeria, rapuja ja simpukoita sekä paljon muuta. Joku on pastassa ja toinen dippinä, yhdestä tehdään salaatin lisuke ja joku paistetaan sellaisenaan. Isoisä tekee kuuluisaa vodka-shampanja-tuoremehu-booliaan ja osa ihmisistä ottaa tarkoituksella taksin vain sitä varten, että voi nauttia "Bobin boolia". Se on hyvää, kokemuksesta tiedän. Mian ristiäisissä viime vuonna oli kyseistä boolia ja kyllä sillä posket saa punoittamaan.



Taistelen flunssaa vastaan. Molemmat muksut on sen nyt läpi käyneet, antibiootin kera ja vaikka omistankin normaalia paremman suojan, kiitos päivystystyön, sairauksia vastaan, niin nyt on aivan eri bakteerikanta ympärillä. Keuhkokuumetta paljon ja yritän tropata c-vitamiinilla itseäni ja nukkua tarpeeksi, sillä ei ole oikein aikaa sairastua. Varsinkaan kun tiedän itseni ja olen kuin tapettu mato muutaman päivän ja kuume huitelee 39++. Toki omistan loistavan matkavakuutuksen, mutta aina se on rasittavaa raahautua lääkäriin täällä. Mutta katsotaan...toistaiseksi nenä vuotaa ja aivastelen ainoastaan.

Aamun uutiset on täynnä Long Islandilla riehuvaa sarjamurhaajaa. Ainakin 10 ruumista löytynyt ja niitä epäillään olevan paljon, paljon enemmän. Joku tuntuu päästävän ns. "Call-girlejä" päiviltä. Kukaan ei tiedä miksi ja koska se on alkanut, ehkä jopa 10v sitten, ongelmana se ettei kukaan ole välttämättä osannut edes kaivata näitä tyttöjä. Mielenkiintoista näin muualta tulleen näkökulmasta, Suomessa ei juurikaan kukaan pääse katoaman ilman, että joku kaipaa.Ei niin jouluisia uutisia, mutta uutiset on uutisia eivätkä kysy kalenterilta sopiiko ilmestyä. Lisäksi uutiset täällä puhuu talouden tilasta maassa ja toisaalla mistä saa halvalla lahjoja ja Bill Clinton on par'aikaa aamutelkkarissa puhumassa suosikkikirjoistaan. Täällä kirjat on suht halpoja ja kukapa ei rakastaisi hyvää kirjaa ja sen lukemista sohvan nurkassa, kun ei ole mihinkään kiire. Tämän joulun suuri myyntihitti on "Kindle", elektroninen lukulaite, A5 kokoinen ja voit ladata tuhansia kirjoja siihen Amazonista. Osan ilmaiseksi ja osa maksaa muutaman dollarin tai alle dollarin jopa. Voit poistaa niitä muististasi ja silti "omistat" ne saat ne ilmaiseksi ladattua Amazonista uudelleen. Kosketusnäyttö ja siihen saa lukuvalon ja erilaisia suojuksia, kevyt kantaa ja käyttää Wi-Fi tai 3G verkkoa eli aina löytyy yhteys. Suuri hitti mitä ilmeisimmin. Tähänkin talouteen niitä on tulossa joulupaketeista 4 kpl. Molemmat vanhemmat saavat omansa ja Chase omansa sekä Mian lastenhoitaja saa lahjaksi omansa. Chase, Milan ja Bibis saavat ensimmäisensä ja Kim vaan uudemman version, sillä hyvästä syystä kutsun Kimiä "Kinderlyksi" :D, sen verran hanakasti rouva lukee kyseistä laitetta. Mutta koulut kannustaa hankkimaan Kindlen varsinkin lapsille, joilla on hankaluutta lukemisessa. Lapset usein säikähtävät kirjaa jos se on paksu, mutta Kindlessä ei näe kirjan paksuutta, keskittyy vaan tekstiin itseensä ja jos kirja vie mukanaan lukee huomaamatta paksujakin kirjoja. Let's see kuin käy Chasen kohdalla...

http://www.amazon.com/dp/B0051VVOB2/?tag=googhydr-20&hvadid=8302881757&ref=pd_sl_7gl7b2uwu2_e

Aamu on valjennut, kuivan rapsakka keli ulkona taasen. Aurinko on toistaiseksi piilossa, mutta ei haittaa. Jatkamme koristeiden kanssa hetken kuluttua ja illalla on minun ja Mian erikoisilta. Kävellään tuonne alas kylään ja mennään kahdestaan pizzalle ja kattellaan jouluikkunoita. Velipoika käy läpi hankalaa vaihetta ja saa paljon huomiota niin on pikkusiskolle kiva saada kaikki huomio ja jotain erikoista välillä ilman, että tarttee miettiä suuttuuko velipoika teini raivolla asiasta. Huomenna mennään Kimin kanssa Mian koululle kattoon jouluesitystä, pitäis olla liikuttavaa. Kasa esikoululaisia viisvuotiaita lausuu runoja ja laulaa. Nyt kahvia koneeseen ja uuteen päivää...

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Bellizzi

http://bellizzifood.com/index.html

Aurinko paistaa jälleen. Mt Kiscossa pientä pakkasta ja rauhallinen meininki. Kaupunki peittää näin joulun kunniaksi kaikki parkkimittarit punaiseen huppuun ja toivottaa näin hyvää joulua shoppailijoille. Tällä konstilla yrittävät saada mahdollisimman paljon ostovoimaa kaupunkiin, hyvä meille ja muutenkin  mielestäni ihanan toimiva idea. Jos pitäisi valita kahden kaupungin välillä kummassa shopata ja toisessa ei maksa parkkeeraus niin ei ole vaikea päätellä kumpaan ihminen lähtisi!

Tilasin just Chicken Club Sandwichin + Dr Pepperin, Kim käy meetingissä ja tulee kohta seuraani ja tämän jälkeen suunnataan ruokakauppaan hakemaan jotain kivaa illan kemuihin jälkkärin muodossa. Me leidit kokoonnumme yhteen juomaan skumppaa ja hiukka pientä purtavaa ja kaikki ovat ostaneet max 10dollarin joulukoristeen eli kuusenkoristeen ja kaikki on paketissa ja yksi kerrallaan avataan ihan randomina valitsemasi paketti ja seuraava saa joko pitää avaamansa tai vaihtaa sen jonkun muun kanssa ja näin lopulta kaikki päätyvät jonkin kivan koristeen kanssa kotiin :). Ihana idea vai mitä? Aion ehdottomasti pitää "Ornamenttibileet" kun kotiudun joskus täältä. Viimeksi olin piparienvaihtobileissä eli jokainen leipoo erilaisia pikkuleipiä ja bileissä, skumpan ja coctailien ja pikkusuolaisten jälkeen, jokainen ottaa muutaman jokaista laatua ja näin saat kotiisi 10-20 erilaista pikkuleipää laitettavaksi jouluna tarjolle. Lisäksi kaikki saavat kaikkien reseptit.

Minä sain minkä halusinkin eli kauniin kolibrin :)

Joululaulut soivat kaikkialla ja joulumieli tarttuu väkisinkin. Lunta ei ole vielä, mutta ei haittaa yhtään. Helpompi ajella ympäriinsä. Tänään on viimeinen lomapäivä ja huomenna alkaa virallisesti Vuorotteluvapaa ja palkaton kausi. Hui. Odotan jännityksellä paljonko Tehy maksaa vuorottelukorvausta aikanaan, en pidätä hengitystä sitä päätöstä odottaessa, sillä taatusti menee ensi vuoden puolelle ennenkuin näen yhtään euroa tililläni. Nyt tartteekin keksiä matalan budjetin joululahjoja tässä päässä. Suunnitelmissa on käyttää osaamaani taitoa eli valokuvaan lapsia ja käsittelen niitä kuvia ja kehystän isovanhemmille + kummeille ja vanhemmillekkin lahjaksi mustavalkokuvia lapsosista. Luulisin olevan mieluinen lahja näin digikuva-aikaan varsinkin.

Nyt keskityn lounaaseeni ja katselen ulkona lipuvaa liikennettä. Scarpetta on myös hiukan edelleen kesken eli taidan lukea sitä hetken myöskin. 10 yötä jouluun enää....

Chappaquassa

Laukut on purettu ja tuliaiset annettu. Suklaa ja Marimekon lautasliinat on aina must-have-tuominen ja aina ne saavat yhtä haltioituneen vastaanoton. Samoin Fairyn konetiskityynyt :D. Täältä saa toki vastaavia, mutta mikään ei pese kuin Fairy ja siksipä kannan sitä aina mukanani. Jos joskus tänne muutaisin vaatisin kaikkia vierailijoita tuomaan kyseistä tuotetta mukanaan. Tilaahan tämän talon rouvakin majoneesinsa Bostonista eli aina kun vanhemmat saapuu vierailulle on mukana jotain tiettyä majoneesia. Tietyt asiat vaan on parempia kuin toiset. Tuon Suomesta myös itselleni roll-on deodoranttia, sitä ei täällä harrasteta. Käyttävät niitä ihme stickkejä eli tahmeankuivia puikkoja tai sitten suihkutettavaa deodoranttia, kannoin siis mukanani puolen tusinaa Herbinan roll-onia. Harmittaa etten ostanut hapankorppuja, mutta ehkä joku ymmärtää lähettää niitä tai palttoonnappeja?!

Viikonlopun ja tänäänkin paistoi aurinko. Se lämmittää kummasti näillä leveyksillä, vaikka ollaan joulukuussa, mutta onhan New York toisaalta samalla korkeudella kuin Rooma Euroopassa ja vaikkei täällä Välimeren ilmasto olekkaan niin aurinko hehkuu korkealla ja lämpimänä silloin kun paistaa. Puissa ei ole lehtiä ja aamulla on kuura maassa. Öisin on ollut muutama aste pakkasta ja koulubussia odotellessa tänään ihailtiin Mian kanssa jäätyneitä maanpeittokasveja ja muita kuurassa olevia korsia puutarhassa. Kaikki rapsahtaa jalkojen alla jos aamulla kävelee asfaltin ulkopuolella ja päivällä oli kiva fleecetakki-ilma jo. Tästä syystä lumi täällä sulaa yleensä viikossa parissa riippuen paljonko sitä kerralla tulee. Toivon kovasti valkoista joulua, mutta voi olla toiveajattelua tänä vuonna? Toisaalta Suomen harmauden ja sadekauden jälkeen ei yhtään haittaa nähdä aurinkoa ja lämpöä.

Tänään ajeltiin Kimin kanssa muutama kauppa läpi. Joululahjojen metsästystä ja muun tarvittavan kaman. Tänä vuonna Kim ja Milan houstaa 24.12 jouluaaton "avoimet-ovet" ja joulupäivällisen 25.12 sekä uuden vuoden bileet eli ruokaa ja viiniä kuluu. 24.12 käydään kirkossa päivällä ja illemmalla kaikki ystävät ja naapurit saapuvat lapsineen bileisiin, kaikki tuo jotain ruokaa ja italialaiseen tapaan pöydässä on kaloja ja muita meren antimia, ei lihaa. Salaatteja ja pientä suolaista sekä jotain jälkiruokaa. Boolia, shampanjaa ja viiniä ja kaikilla juhlamieli. Jos jollain on isovanhempia vierailulla niin mukaan vaan ja jos jollakulla on ystävä kylässä joulun niin sekaan vaan, kaikki ovat yhtä tervetulleita, pääasia ettei kenenkää tarvitse olla yksin. Tästä asiasta nautin täällä ihan superpaljon. Vieraanvaraisuus on aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Sana "Open House" todella tarkoittaa sitä, ei tartte olla verisukulainen saadakseen tulla!

25.12 aamulla avataan paketit pyjamissa kahvikupin kera ja siihen menee muutama tunti, aamupala rauhassa ja iltapäivällä tulee ystäviä syömään ja nauttimaan tunnelmasta. Silloin meillä on iso paisti uunissa ja jotain höysteitä sekä salaatteja. Jälleen viintä ja shampanjaa ja ihania jälkiruokia ja tänä vuonna suklaata Suomesta. Meitä on varmastikkin n.22 henkeä paikalla. Pelkästään tässä talossa yöpyy jo yksitoista ja saman verran vieraita saapuu paikalle muuten. Molemmat isovanhemmat tulevat ennen aattoa jo, toiset Bostonista ja toiset Washington DC:stä, Bostonista saapuvat myös Mian kummit isolla avolava-autollaan. Katsotaan saanko jälleen ajella sillä muutaman kerran :)!! Lapsia on näitten omien lisäksi pari ja ne viihtyy uusien tavaroiden ja toistensa seurassa hyvin, aina voi katsella leffaa tai pelata Wii:tä tai Nintendo3D:tä ja koska Kim kerää joulumusiikkia niin lajitelma, mikä kajareista soi on ääretön. Naapurin Dave musiikki-ihmisenä usein miksailee myös jotain.

Sain yhden joululahjan jo etukäteen. Se odotti täällä kun tulin ja onkin vertaansa vailla. Ystäväni Lee oli hankkinut HTC:n pre-paid:nä ja maksanut helmikuulle rajattomat netti+puheyhteyden maan sisällä. Aivan loistava lahja, sillä olisin hommannut pre-paidin anyway, mutta tuskin nettiyhteydellä eli tämä on aivan ihana lahja. Toin oman joulusukkani, minkä sain kolme vuotta sitten täältä, mukanani ja ne ripustetaan takan reunalle viikonloppuna ja voi olla, että jo aattoiltana niistä löytyy jotain kivaa pientä lahjaa. Kim on koko illan tilaillut netistä tarjouksessa olevia lahjoja lapsille ja ystäville, sillä Kimin tapana on antaa kaikille jokin kiva pieni lahja, kun lähtevät kotiin 24.pvä illalla. Tiedän "Ladyjen" saavan tänä vuonna keittokirjan ja aika moni muksu saa jonkin lautapelin. Tarjoukset mitä täältä löytyy ennen joulua ovat uskomattomia. Kauppiaat ovat ymmärtäneet asian ytimen eli joulukamat tulee alennukseen jo nyt koko joulukuun ajaksi, jotta niitä saa menemään ja toki ale on joulun jälkeenkin olemassa, mutta jo nyt on paljon -30-50% alennusta tavaroista. Sama toistuu aina ennen juhlapyhiä.





Jetlag alkaa olla ohitse. Iltaisin väsyttää kyllä aikaisin, mutta ainakin saan yöni nukuttua 7-8h putkeen ja se on hyvä. Käytän korvatulppia, koska majailen kellarikerroksessa ja vanhan talon lautalattiat narisee runsaan puoleisesti yläpuolellani, joten optimaalisen unenmäärän saavuttaakseni käytän korvatulppia. Nyt siis maate ja huomenna on päivä uus.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Helsinki-Reykjavik-New York




Tästä lähdettiin, kun Helsinki- Vantaan kentällä täti tiskillä iski maiharit käteen. Vaikka kuinka pakkaa ja karsii ja pakkaa ja karsii niin tavaraa näinkin pitkälle matkalle tulee väkisinkin paljon. Onneksi IcelandAirilla saa vielä olla kaksi kassia, jotka tsekkaa sisään eli 2 x 23kg + käsimatkatavarat 10kg. Näillä ylimääräinen kassi olisi 93€/kassi (tosin siinä saisi olla se 23kg myös) ja ylikilot max 9kg/kassi on 63€ eli maksoin yhdestä ylikiloja, koska täti oli kiva eikä merkannut toista ylipainoiseksi. Ja onneksi käsimatkatavaroita ei punnita, sen verran raskas reppu + kameralaukku oli raahata. Tänne lentäessä kannattaa tsekata eri lentoyhtiöiden säädökset, sillä liian moni yhtiö on karsinut tavarat 1/hlö + kasipakaasi ja se on auttamattomasti liian vähän varsinkin paluumatkalla jenkeistä. Finnair sallii toistaiseksi kaksi kassia ruumaan ja ilm.SAS mutta ei jenkkiyhtiöt tai Brittish Airways, mutta Finskikin aikoo vetää säädöksensä uusiksi ensi keväänä. Suosin siis jatkossakin Islannin ylpeyttä jos mahdollista.

Kentällä treffasin serkkuflikan, jonka kanssa nähdään ihan tosi usein, viimeksi just 12v sitten, johtuneeko valtavasta Turku-Vantaa välimatkasta? Kiva kaffetella ja rupatella hetki ja sen jlk olikin aika astua turvatarkastuksesta läpi kansainväliselle puolelle ja shopata viimeiset shoppailut Stockalla. Lakkahilloa ja salmiakkia sekä suklaata pari kiloa ja Muumi-avaimenperä, joka matkaa aikanaan Seattleen koristamaan autonavainta. IcelandAir boardasi ihmiset ajallaan ja niin sitä lähdettiin läpi joulukuisen räntäsateen ja kovan tuulen. Hetkeäkään en edes epäillyt etteikö pohjoinen lentoyhtiö kykenisi saamaan konetta ilmaan talvimyräkästä huolimatta, niihin voi luottaa säässä kuin säässä se on tullut huomattua vuosien varrella.

Kirjoitin koneessa ajatuksia papereille, kun en viitsinyt kaivaa läppäriä ylähotlasta eli tässä niitä;
" klo 15:20, jossain Norjan yllä, kohta alla Atlantti ja keula kohti Reykjavikia. Aurinko kultaa taivaanrannan, pilviverho on kuin kermavaahtoa laventelin värisenä. Tasaista lentoa ja vieressä kaksi tyhjää paikkaa eli jalkoja helppo ojennella. I like this :). Lentoyhtiö tarjoaa joulun kunniaksi kaakaota ja pipareita sekä normisettinä on 39 leffaa mistä valita + tv-ohjelmia eli elämä rullaa tällä hetkellä melko kevyesti. Ruudussani pyörii Bridesmaids ja se nyt vaan rokkaa aina täysillä."
"Klo 16 ja kulta taivaanrannassa muuttuu hiljalleen oranssinkeltaiseksi liukuvärjäykseksi. Talviaika on syynä siihen ettei valoa päivälennosta huolimatta riitä pitkäksi aikaa. Pohjoinen pallonpuolisko saa vain lupauksen valosta päivittäin, kunnes aurinko poistuu jälleen lämmittämään etelänlomailijoita. Määränpäässä herätään parhaillaan aamuun. Koulubussit ajaa mäkeä ylös ja muksu toisensa jälkeen nousee kyytiin, nuorimmat aina edessä. Suomessa virka-aikaiset sulkee hiljalleen koneitaan ja oven takanaan ja suuntaavat koteihinsa. Hiukan glögiä ja kynttilöitä sekä tuhannetta vuotta pyörivä Emmerdale luo tunnelmaa iltaan. Minä lennän aikaa vastaan eli kello pysyy kutakuinkin samassa ajassa  ja olo hiukan epätodellinen. En muista koska olisin lähtenyt matkalle tietämättä koska se loppuu?


Klo 17:05. 66' pohjoista lähestyy kovaa vauhtia, laavamaassa kuulemma aurinkoa ja pientä pakkasta. Olo on kahtiajakoinen. Hiukan haikea, mutta täynnä odotusta ja siksi riemua täynnä. Vastassa on iloa ja odotusta täynnä oleva talo ja joulu on aivan nurkan takana ja tänä vuonna saan viettää sen ihmisiä täynnä olevassa talossa. Koen lievää, vain lievää, syyllisyyttä, koska pääsen kauas arjesta eikä kaikilla ole siihen mahdollisuutta, mutta ehkä nyt on minun vuoroni nauttia elämästä? Ainakin se on minun elämäni eikä kenenkään muun ja kaikki eletty on johtanut tähän pisteeseen ja nyt katson mihin se johtaa.  Laventelivaahto tummuu, kun kello käy. Ikkunasta jos katsoo tulee mieleen laulunsanat "Taivaassa on reikä, ovi miltei mahdottomaan...". Ruudulla pyörii Modern Family, lasissa vettä ja omenamehua ja vajaa tunti Reykjavikiin..."



Pilvien alta kuultaa miljoonakaupungin valot ja täysikuu valaisi lentoamme muuten!

Kun pilvien läpi pääsee on valomeri uskomaton ja loppumaton New York Cityssä, oma kokemuksensa on laskeutua pimeällä ja upota tuohon kiiltävään massaa.

Tämän jälkeen lyhyt pysähdys Islannissa ja taas ylös ja suuntana Kanadan rannikko ja siitä alas New Yorkiin. Ohitimme Bostonin ja muutaman muun ison valomeren ja klo 6:45pm paikallista aikaa kone otti kosketuksen kentän pintaan. Vauhdilla ulos ja kohti tullia, mutta kone HongKongista oli valitettavasti etuajassa eli tullijono oli melkoinen ja siinä vierähtikin kevyesti tunti. Juttelin tullimiehen kanssa hetken ja selvitin mistä haen jatkoaikaa viisumille ja kassit odottikin jo hihnalla kun kävelin siihen suuntaan. Kärryn kanssa taiteillen pihalle ja taxi-service alle ja kotiin. Näin luulin siis.

Lentokenttätaksit ottavat ihmisiä kyytiin eri terminaaleista ja kentiltä ja tiputtavat meitä sitten eri puolille New Yorkia mielivaltaisessa järjestyksessä. Ei kovin kallista, mutta hermoja raastavaa pitkän matkan perään, mutta ei auttanut kuin kestää, sillä kahta isoa kassia en ala kuskaamaan metroissa ja junalla. Tällä kertaa kuskimme sattui olemaan laiskanpuoleinen mies Jamaikalta, jolla ei ollut juurikaan kiire mihinkään eli odotimme hetken myös sitä, että poliisit kirjoittivat hälle sakkolapun niskoittelusta, kun ei suostunut siirtämään autoa vaan blokkasi tuloliikenteen terminaalille kokonaan. Kyydissä rouva Haitista ja mies Kiinasta ja jamaikalainen kuski sekä minä. Varsinainen sulatusuuni siis jo tässä kohtaa tämä kaupunkini mun. Jossain vaiheessa mietin itsekseni, että minulla on vähiten aksenttia tässä kyydissa ja se on jo kummallista. New Yorkille tunnusomaista on keskustelut eri reiteistä ulos ja sisään Cityn alueelle sekä mietintä onko Whitestone Bridge parempi kuin Manhattan Bridge ja otetaanko Hutch vai Sprain parkway enkä kykene olemaan edes taksissa ilman että kysyn mitä reittiä aikoo ajaa. Tavallaanhan on vaan etu, jos tuntee reitit niin kukaan ei voi kusettaa ;). Muut selvästikkin oli vaan tottuneita kulkemaan junalla tai jonkun kyydissä, sillä vain kuski ja minä vaihdoimme informaatiota eri reiteistä. Tiemme kulki Yorkersista Hardsdaliin ja Chappaquaan  ja ihailimme kaikki jouluvalomerta ja SawMill Parkwayn exit Chappaqua kun koitti ohjasin kuskimme ylös King Streetiä ja oikealle Prospect Avenuelle ja tippasin miehen ja raahasin kamat sisään ja olin kotona. Vain 21h sen jälkeen kun Turussa astuin bussiin.

Halauksia ja teetä ja sänkyyn ja lauantaina olikin vuorossa "tyttöjen päivä" eli pojat lähi myymään joulukuusia kirkolle kirpakassa pakkassäässä ja me flikat haimme pari ystävää kyytiin ja suuntasimme Manhattanille. Muut olivat varanneet liput Pähkinänsärkijä-balettiin ja kaksi äitiä + 5v ja 6v suuntasivat sinne ja minä imin itseeni 5th Avenuen joulukiirettä.

Vaeltelin alas 5th Avenueta ja kävin Rockefeller Centerissä katsomassa kuusten kuusta tuhansilla valoilla ja Swarowskin kristallitähdellä, nuuhkin paahtuvia pähkinöitä myyviä kojuja ja väistelin Pelastusarmeijan joulupatoja, joululaulut soivat kaikkialla ja turisteja oli tuhansittain. Eri värisiä paperikasseja vilisi kaduilla ja miljoonat dollarit vaihtoivat omistajaa ihmisten tehdessä jouluostoksia. Poistui suurimmasta vilinästä ja kävelin 7th Avenueta ylös 59.kadulle ja Kolumbus Circleen. Siellä oli joulumarkkinat ja kojujen välissä oli kiva vaeltaa hetki. Ostin turkkilais-venäläisestä kojusta jonkun juusto-liha-nyytin lounaaksi ja kuljin hetken Central Parkissa sitä nauttien. Puisto on karu tähän aikaan. Lehdet on poissa ja ruoho ei jaksa kunnolla vihertää, ennenkuin lumi laskeutuu on vain potkittava kuivuneita lehtiä ja mietittävä haluaako istua kylmällä penkillä. Koiranulkoiluttajia riittää silti aina ja juoksevia lapsia. Central Parkin kalliot houkuttaa kiipeilyyn ja kohta pääsee luistelemaan isolla kentällä ja auringon paistaessa ei juurikaan haitannut vaikkei puisto ollutkaan täydessä loistossaa, se on silti aina yhtä virkistävä paikka muuten meluisassa kaupungissa.
 5th Avenuelle ei kannata mennä joulukuussa jos suuret massat ahdistavat
 Trump Tower pukeutuneena joulun kultaan
Varsinainen "isoveli" valvoi kojunsa myyntiä turkiksissaan taustalla
Rockefeller Center ja The Kuusi <3

Treffit baletista palaavien kanssa ja ajelua hämärtyvässä illassa, Manhattan sytytti valonsa ja lapset ihastelivat ikkunoista valoja ja loistetta. Park Avenuen keskellä kulkee istutusrykelmä puita ja pensaita ja niihin sytytetään valot aina jouluksi ja koko katu loistaa tähtenä pimeässä illassa. Voisin katsella noita valoja tunteja, jouluvaloissa ja -kuusissa on jotain hypnotisoivaa. Pientä shoppailua Bloomindalesissa ja H&M:llä ja auto parkista ulos. Nautimme illallista Upper West Sidella jossain trendikkäässä Diner-tyyppisessä paikassa. "Perussafkaa" eli hampurilaisia, fish & chips, Mac&Cheese, salaatteja ja paksua pirtelöä, cole slaw, onion rings, fish tacos jne.jne. mutta paremmista raaka-aineista kuin pikaruokapaikoissa ja pihvit on mediumeja pyydettäessä ja fiilis oli mitä loistavin. Pari lasia Proseccoa ja tunnelma oli katossa.

Tytöt kerjäsivät, että haluaisivat nähdä joulupukin ja kovasti lupasivat pysyä autossa hereillä jos ajamme kotimatkalla ostarille pukkia katsomaan. Joululaulut raikasivat autossa kun lauloimme uusia ja vanhoja säveliä, muksut varmistivat vuoron perään, että kaveri varmasti pysyy hereillä ettei joulupukki sen takia jää näkemättä. Tarinat siitä, miten pukki oikeasti asuu Suomessa saivat jälleen tuulta siipien alle ja ehkä voisin alkaa joulupukin suurlähettilääksi täällä, sillä sen verran ahkerasti levitän sanaa ettei Pohjoisnavalla ole kuin pukin varastot ja pukki itse asuu Suomessa ja, että miten olen sen monasti nähnytkin. Tyttöjen usko oli horjumaton ja molemmat miettivät mitä pyytävät pukilta kun se hetki vihdoin koittaa. Toisen toiveena on Barbi ja toisen American Girl-nukke. Ostarilla oli n.15 perheen jono, mutta siinä seisoimme ja tyttöjen ilo kun oma vuoro tuli oli kaiken odottamisen arvoista. Pukin polvella istui kaksi jännittynyttä tyttöä ja hymyä ei saanut horjutettua millään. Autossa kotimatkalla iski uni, kun kysymys kuului takapenkiltä "äiti voidaanko nyt hetki hiljentyä?". Ajoin meidät kotiin ja niin isommat kuin pienemmätkin kulkijat olivat yhtä väsyneitä päivän jälkeen ja uni maittoi kunnolla.

Best Friends Mia 5v ja Brady 6v


Satunnainen matkailija on siis laskeutunut uudelle mantereelle. Vihdoin ja viimein. Matkaa tuli tuhansia kilometrejä ja nyt eletään -5 GMT -ajassa eli 7h Suomesta jäljessä. Ensimmäinen viikko käynnistyy tänään ja yksi lapsi lähti jo kävelemään kohti yläastetta ja toinen herää kohta ja bussi hakee eskariin klo 8:55am, minä alan paketoimaan lajoja, siivoamaan joulua sisään ja nauttimaan ystävän seurasta sitä tehdessä.