Pakettiauton takakontti täynnä kasseja ja nyssäköitä. Vaatteita ja henk.koht.omaisuutta sekä tuliaisia sinne sun tänne. Vajaa viikko sitten muuttoauto ja muutama ystävä auttoivat siirtämään "elämäni" Raisioon varastoon. 37 banaanilaatikkoa, pari sohvaa, kasa matkalaukkuja, vanha Singer ja kirkkoveneen keula asettuivat sulassa sovussa parvelle hyvällä yhteistyöllä. Kaikki sujui kuin tanssi ja jo klo 11 olimme syömässä hyvin ansaittua lounasta paikallisessa etnistaustaisessa ruokaravintolassa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Iso kiitos mukana olleille ystäville, nyt osoitteena on "Poste Restante" :).
Se ilta sujui hyvässä seurassa Nättinummen lähiössä punaviinejä tuhoten ja sen yön nukuin pitkästä aikaa levollisesti ja heräämättä "paniikissa" tekemättömien töiden vuoksi. Oli vihdoin lupa levätä ja vaan olla. Hiljaisuus ja kiireettömyys kaiken jälkeen oli ihanaa. Ystävät on kyllä taivaan lahja ja niitä arvostaa vuosi vuodelta enemmään koko ajan. Ja ihmisten erilaisuus on aivan loistavaa ja antaa niin paljon enemmän kuin jos olisimme kaikki samasta puusta veistettyjä. Joku on suurpiirteinen ja toinen superpedantti, yksi stressaa elettyä ja tulevaa ja toinen ottaa päivän vastaan sellaisena kuin se kulloinkin tulee.
Itse nautin asioiden suunnittelusta ja mietin vaihtoehtoja ja yritän varautua ajoissa asioihin, en voi sanoa olevani ihminen joka ylenpalttisesti rakastaa yllätyksiä, mutta en myöskään inhoa niitä. Riippuu ehkä yllätyksestä onko se ärsyttävä vai ei. Suunnittelen ja järjestän itse ehkä mieluummin yllätyksiä ihmisille kuin olen itse sen kohde. Ja minun on aina ollut ja on yhä hankala ottaa vastaan lahjoja, annan niitä mieluummin. Mistä sekin sitten johtunee sitä on vaikea tietää? Ehkä siitä ettei ole tottunut kotona saamaan synttäriahjoja tai lahjoja muuten vaan? Synttärit on tullut viettettyä aina muualla kuin kotona kesästä johtuen ja sen jälkeen kun 6-v tuli täyteen ei ole saanut synttärijuhlia kotona pitää "ettei tule sotkua". Joskus oli noloa käydä kavereitten synttäreillä, kun tiesi ettei itse saa kutsua niitä omiin juhliin missään vaiheessa ja jännitti sitä, että mitä vastaan jos joku kysyy koska minun juhliin pääsee.
Ehkä edellä mainitusta syystä nautin kunnon juhlien järjestelystä ja ihmisten ilahduttamisesta yli kaiken. Ja lahjojen paketointi on kaikkein kivointa. Jos ei tarttis tienata elääkseen niin avaisin paketointipalvelun ja sais paketoida kaikki päivät vaan ja rakennella ihania ja upeita lahjapaketteja. Ihmiset maksais vaikka euron ja olis semmonen ison iso pöytä ja tusinoittain papereita ja nauhoja ja härpäkkeitä katoissa ja laatikoissa ja odottaessa sais ostaa kahvia ja vaikka lukea jotain lehteä ja olis iso takka ja mukavat löhötuolit ja tunnelmaa näyteikkunoiden takana. Sais koristella putiikin kulloisenkin vuodenajan tai juhlan mukaan ja jutella ihmisten kanssa ja paketit sais mukaansa kauniissa paperikassissa :). Tähän ei tarvita kuin lottovoitto niin kaikki olis mahdollista. Heh. Onneksi haaveilu ei maksa mitään.
Tämä viikko alkaa kallistua lopuilleen. Tasan viikko lennon lähtöön ja pikku hiljaa alan ehkä käsittää lähteväni todella johonkin. Maanantaina kävin konsulaatissa Helsingissä ja rupattelun tuloksena sain viisumin. Puoleksi vuodeksi antavat luvan tulla ja mennä vapaasti Yhdysvaltoihin ja rajalla neuvottelen jatkoajasta jo suoraa. Jos sisäinen lakimies minussa osaa neuvottelun taidon tarpeeksi hyvin niin saan leiman passiini mikä antaa luvan hengata maassa ens joulukuuhun saakka. Ja jos eivät siihen taivu niin sitten käyn välillä Suomessa ja haen uuden viisumin. En jaksa stressata valmiiksi asiaa johon en voi vaikuttaa. Mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä vastaan tulee. Opettelen elämään ilman aikatauluja ja suunnitelmia. Ei ihan yksinkertaista sekään, kun melkein 20v on tehnyt töitä ja joutunut suunnittelemaan arkeaan pitkälläkin tähtäimellä.
Tänään heräsin Tampereella ja kohta suuntana on jälleen Päijänne ja Rutaniemen rauha. Pikkujoulua vietetään ja saan nauttia vielä viimeisen kerran rauhasta ja hiljaisuudesta ja Suomen luonnosta parhaimmillaan. Sauna ja palju ja hyvä ruoka, läheisiä ihmisiä ja hiukka punkkua sekaan. Kunnon yöunet ja lisää paljuilua raikkaassa talvi-ilmassa. Sunnuntaina suuntaan rannikolle takaisin ja alkaa viimeinen viikko Turussa. Muutama "fairwell-dinner" ja rahanvaihtoa ja matkavakuutuksen lisäosan hankintaa ja pakkausta ja karsintaa ja pakkausta taas sekä paperit vihdoin Tehyyn, jotta osaavat joulukuussa laskea vuorottelukorvauksen summan ja rahaa joskus saisi omallekkin tilille. New York odottaa jo malttamattomana saapumistani ja niin myös minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti