Helsinki-Reykjavik-New York

Tästä lähdettiin, kun Helsinki- Vantaan kentällä täti tiskillä iski maiharit käteen. Vaikka kuinka pakkaa ja karsii ja pakkaa ja karsii niin tavaraa näinkin pitkälle matkalle tulee väkisinkin paljon. Onneksi IcelandAirilla saa vielä olla kaksi kassia, jotka tsekkaa sisään eli 2 x 23kg + käsimatkatavarat 10kg. Näillä ylimääräinen kassi olisi 93€/kassi (tosin siinä saisi olla se 23kg myös) ja ylikilot max 9kg/kassi on 63€ eli maksoin yhdestä ylikiloja, koska täti oli kiva eikä merkannut toista ylipainoiseksi. Ja onneksi käsimatkatavaroita ei punnita, sen verran raskas reppu + kameralaukku oli raahata. Tänne lentäessä kannattaa tsekata eri lentoyhtiöiden säädökset, sillä liian moni yhtiö on karsinut tavarat 1/hlö + kasipakaasi ja se on auttamattomasti liian vähän varsinkin paluumatkalla jenkeistä. Finnair sallii toistaiseksi kaksi kassia ruumaan ja ilm.SAS mutta ei jenkkiyhtiöt tai Brittish Airways, mutta Finskikin aikoo vetää säädöksensä uusiksi ensi keväänä. Suosin siis jatkossakin Islannin ylpeyttä jos mahdollista.

Kentällä treffasin serkkuflikan, jonka kanssa nähdään ihan tosi usein, viimeksi just 12v sitten, johtuneeko valtavasta Turku-Vantaa välimatkasta? Kiva kaffetella ja rupatella hetki ja sen jlk olikin aika astua turvatarkastuksesta läpi kansainväliselle puolelle ja shopata viimeiset shoppailut Stockalla. Lakkahilloa ja salmiakkia sekä suklaata pari kiloa ja Muumi-avaimenperä, joka matkaa aikanaan Seattleen koristamaan autonavainta. IcelandAir boardasi ihmiset ajallaan ja niin sitä lähdettiin läpi joulukuisen räntäsateen ja kovan tuulen. Hetkeäkään en edes epäillyt etteikö pohjoinen lentoyhtiö kykenisi saamaan konetta ilmaan talvimyräkästä huolimatta, niihin voi luottaa säässä kuin säässä se on tullut huomattua vuosien varrella.

Kirjoitin koneessa ajatuksia papereille, kun en viitsinyt kaivaa läppäriä ylähotlasta eli tässä niitä;
" klo 15:20, jossain Norjan yllä, kohta alla Atlantti ja keula kohti Reykjavikia. Aurinko kultaa taivaanrannan, pilviverho on kuin kermavaahtoa laventelin värisenä. Tasaista lentoa ja vieressä kaksi tyhjää paikkaa eli jalkoja helppo ojennella. I like this :). Lentoyhtiö tarjoaa joulun kunniaksi kaakaota ja pipareita sekä normisettinä on 39 leffaa mistä valita + tv-ohjelmia eli elämä rullaa tällä hetkellä melko kevyesti. Ruudussani pyörii Bridesmaids ja se nyt vaan rokkaa aina täysillä."

"Klo 16 ja kulta taivaanrannassa muuttuu hiljalleen oranssinkeltaiseksi liukuvärjäykseksi. Talviaika on syynä siihen ettei valoa päivälennosta huolimatta riitä pitkäksi aikaa. Pohjoinen pallonpuolisko saa vain lupauksen valosta päivittäin, kunnes aurinko poistuu jälleen lämmittämään etelänlomailijoita. Määränpäässä herätään parhaillaan aamuun. Koulubussit ajaa mäkeä ylös ja muksu toisensa jälkeen nousee kyytiin, nuorimmat aina edessä. Suomessa virka-aikaiset sulkee hiljalleen koneitaan ja oven takanaan ja suuntaavat koteihinsa. Hiukan glögiä ja kynttilöitä sekä tuhannetta vuotta pyörivä Emmerdale luo tunnelmaa iltaan. Minä lennän aikaa vastaan eli kello pysyy kutakuinkin samassa ajassa  ja olo hiukan epätodellinen. En muista koska olisin lähtenyt matkalle tietämättä koska se loppuu?


Klo 17:05. 66' pohjoista lähestyy kovaa vauhtia, laavamaassa kuulemma aurinkoa ja pientä pakkasta. Olo on kahtiajakoinen. Hiukan haikea, mutta täynnä odotusta ja siksi riemua täynnä. Vastassa on iloa ja odotusta täynnä oleva talo ja joulu on aivan nurkan takana ja tänä vuonna saan viettää sen ihmisiä täynnä olevassa talossa. Koen lievää, vain lievää, syyllisyyttä, koska pääsen kauas arjesta eikä kaikilla ole siihen mahdollisuutta, mutta ehkä nyt on minun vuoroni nauttia elämästä? Ainakin se on minun elämäni eikä kenenkään muun ja kaikki eletty on johtanut tähän pisteeseen ja nyt katson mihin se johtaa.  Laventelivaahto tummuu, kun kello käy. Ikkunasta jos katsoo tulee mieleen laulunsanat "Taivaassa on reikä, ovi miltei mahdottomaan...". Ruudulla pyörii Modern Family, lasissa vettä ja omenamehua ja vajaa tunti Reykjavikiin..."

Pilvien alta kuultaa miljoonakaupungin valot ja täysikuu valaisi lentoamme muuten!

Kun pilvien läpi pääsee on valomeri uskomaton ja loppumaton New York Cityssä, oma kokemuksensa on laskeutua pimeällä ja upota tuohon kiiltävään massaa.

Tämän jälkeen lyhyt pysähdys Islannissa ja taas ylös ja suuntana Kanadan rannikko ja siitä alas New Yorkiin. Ohitimme Bostonin ja muutaman muun ison valomeren ja klo 6:45pm paikallista aikaa kone otti kosketuksen kentän pintaan. Vauhdilla ulos ja kohti tullia, mutta kone HongKongista oli valitettavasti etuajassa eli tullijono oli melkoinen ja siinä vierähtikin kevyesti tunti. Juttelin tullimiehen kanssa hetken ja selvitin mistä haen jatkoaikaa viisumille ja kassit odottikin jo hihnalla kun kävelin siihen suuntaan. Kärryn kanssa taiteillen pihalle ja taxi-service alle ja kotiin. Näin luulin siis.

Lentokenttätaksit ottavat ihmisiä kyytiin eri terminaaleista ja kentiltä ja tiputtavat meitä sitten eri puolille New Yorkia mielivaltaisessa järjestyksessä. Ei kovin kallista, mutta hermoja raastavaa pitkän matkan perään, mutta ei auttanut kuin kestää, sillä kahta isoa kassia en ala kuskaamaan metroissa ja junalla. Tällä kertaa kuskimme sattui olemaan laiskanpuoleinen mies Jamaikalta, jolla ei ollut juurikaan kiire mihinkään eli odotimme hetken myös sitä, että poliisit kirjoittivat hälle sakkolapun niskoittelusta, kun ei suostunut siirtämään autoa vaan blokkasi tuloliikenteen terminaalille kokonaan. Kyydissä rouva Haitista ja mies Kiinasta ja jamaikalainen kuski sekä minä. Varsinainen sulatusuuni siis jo tässä kohtaa tämä kaupunkini mun. Jossain vaiheessa mietin itsekseni, että minulla on vähiten aksenttia tässä kyydissa ja se on jo kummallista. New Yorkille tunnusomaista on keskustelut eri reiteistä ulos ja sisään Cityn alueelle sekä mietintä onko Whitestone Bridge parempi kuin Manhattan Bridge ja otetaanko Hutch vai Sprain parkway enkä kykene olemaan edes taksissa ilman että kysyn mitä reittiä aikoo ajaa. Tavallaanhan on vaan etu, jos tuntee reitit niin kukaan ei voi kusettaa ;). Muut selvästikkin oli vaan tottuneita kulkemaan junalla tai jonkun kyydissä, sillä vain kuski ja minä vaihdoimme informaatiota eri reiteistä. Tiemme kulki Yorkersista Hardsdaliin ja Chappaquaan  ja ihailimme kaikki jouluvalomerta ja SawMill Parkwayn exit Chappaqua kun koitti ohjasin kuskimme ylös King Streetiä ja oikealle Prospect Avenuelle ja tippasin miehen ja raahasin kamat sisään ja olin kotona. Vain 21h sen jälkeen kun Turussa astuin bussiin.

Halauksia ja teetä ja sänkyyn ja lauantaina olikin vuorossa "tyttöjen päivä" eli pojat lähi myymään joulukuusia kirkolle kirpakassa pakkassäässä ja me flikat haimme pari ystävää kyytiin ja suuntasimme Manhattanille. Muut olivat varanneet liput Pähkinänsärkijä-balettiin ja kaksi äitiä + 5v ja 6v suuntasivat sinne ja minä imin itseeni 5th Avenuen joulukiirettä.

Vaeltelin alas 5th Avenueta ja kävin Rockefeller Centerissä katsomassa kuusten kuusta tuhansilla valoilla ja Swarowskin kristallitähdellä, nuuhkin paahtuvia pähkinöitä myyviä kojuja ja väistelin Pelastusarmeijan joulupatoja, joululaulut soivat kaikkialla ja turisteja oli tuhansittain. Eri värisiä paperikasseja vilisi kaduilla ja miljoonat dollarit vaihtoivat omistajaa ihmisten tehdessä jouluostoksia. Poistui suurimmasta vilinästä ja kävelin 7th Avenueta ylös 59.kadulle ja Kolumbus Circleen. Siellä oli joulumarkkinat ja kojujen välissä oli kiva vaeltaa hetki. Ostin turkkilais-venäläisestä kojusta jonkun juusto-liha-nyytin lounaaksi ja kuljin hetken Central Parkissa sitä nauttien. Puisto on karu tähän aikaan. Lehdet on poissa ja ruoho ei jaksa kunnolla vihertää, ennenkuin lumi laskeutuu on vain potkittava kuivuneita lehtiä ja mietittävä haluaako istua kylmällä penkillä. Koiranulkoiluttajia riittää silti aina ja juoksevia lapsia. Central Parkin kalliot houkuttaa kiipeilyyn ja kohta pääsee luistelemaan isolla kentällä ja auringon paistaessa ei juurikaan haitannut vaikkei puisto ollutkaan täydessä loistossaa, se on silti aina yhtä virkistävä paikka muuten meluisassa kaupungissa.

 5th Avenuelle ei kannata mennä joulukuussa jos suuret massat ahdistavat

 Trump Tower pukeutuneena joulun kultaan

Varsinainen "isoveli" valvoi kojunsa myyntiä turkiksissaan taustalla

Rockefeller Center ja The Kuusi <3

Treffit baletista palaavien kanssa ja ajelua hämärtyvässä illassa, Manhattan sytytti valonsa ja lapset ihastelivat ikkunoista valoja ja loistetta. Park Avenuen keskellä kulkee istutusrykelmä puita ja pensaita ja niihin sytytetään valot aina jouluksi ja koko katu loistaa tähtenä pimeässä illassa. Voisin katsella noita valoja tunteja, jouluvaloissa ja -kuusissa on jotain hypnotisoivaa. Pientä shoppailua Bloomindalesissa ja H&M:llä ja auto parkista ulos. Nautimme illallista Upper West Sidella jossain trendikkäässä Diner-tyyppisessä paikassa. "Perussafkaa" eli hampurilaisia, fish & chips, Mac&Cheese, salaatteja ja paksua pirtelöä, cole slaw, onion rings, fish tacos jne.jne. mutta paremmista raaka-aineista kuin pikaruokapaikoissa ja pihvit on mediumeja pyydettäessä ja fiilis oli mitä loistavin. Pari lasia Proseccoa ja tunnelma oli katossa.

Tytöt kerjäsivät, että haluaisivat nähdä joulupukin ja kovasti lupasivat pysyä autossa hereillä jos ajamme kotimatkalla ostarille pukkia katsomaan. Joululaulut raikasivat autossa kun lauloimme uusia ja vanhoja säveliä, muksut varmistivat vuoron perään, että kaveri varmasti pysyy hereillä ettei joulupukki sen takia jää näkemättä. Tarinat siitä, miten pukki oikeasti asuu Suomessa saivat jälleen tuulta siipien alle ja ehkä voisin alkaa joulupukin suurlähettilääksi täällä, sillä sen verran ahkerasti levitän sanaa ettei Pohjoisnavalla ole kuin pukin varastot ja pukki itse asuu Suomessa ja, että miten olen sen monasti nähnytkin. Tyttöjen usko oli horjumaton ja molemmat miettivät mitä pyytävät pukilta kun se hetki vihdoin koittaa. Toisen toiveena on Barbi ja toisen American Girl-nukke. Ostarilla oli n.15 perheen jono, mutta siinä seisoimme ja tyttöjen ilo kun oma vuoro tuli oli kaiken odottamisen arvoista. Pukin polvella istui kaksi jännittynyttä tyttöä ja hymyä ei saanut horjutettua millään. Autossa kotimatkalla iski uni, kun kysymys kuului takapenkiltä "äiti voidaanko nyt hetki hiljentyä?". Ajoin meidät kotiin ja niin isommat kuin pienemmätkin kulkijat olivat yhtä väsyneitä päivän jälkeen ja uni maittoi kunnolla.

Best Friends Mia 5v ja Brady 6v

Satunnainen matkailija on siis laskeutunut uudelle mantereelle. Vihdoin ja viimein. Matkaa tuli tuhansia kilometrejä ja nyt eletään -5 GMT -ajassa eli 7h Suomesta jäljessä. Ensimmäinen viikko käynnistyy tänään ja yksi lapsi lähti jo kävelemään kohti yläastetta ja toinen herää kohta ja bussi hakee eskariin klo 8:55am, minä alan paketoimaan lajoja, siivoamaan joulua sisään ja nauttimaan ystävän seurasta sitä tehdessä.