Mihin
aika menee? Ja miksi se juoksee jos on hauskaa? Oli miten oli paljon on aikaa
vierähtänyt eteenpäin siitä, kun viimeksi laitoin paperille, näppäimistölle,
ajatuksia. Välillä olen asiaa miettinyt ja muutaman kerran toivoin, että
läppäri olisi ollut mukana, ajatusvirta kaipasi kuulijaa, mutta tyrehtyi ennen
kotiin paluuta. Muinainen klisee pitännee edelleen paikkansa eli “parempi
myöhään kuin ei silloinkaan”…
Syyskuu
on hyvässä vauhdissa. Labor Day (työn päivä) meni ja lapset palasi kouluun.
Niin sanottu arki astui siis kuvioihin. En tosin ole varma onko mulla tän
vuoden aikana varsinaista arkea lainkaan? Rutiineja ajoittain, pakko ei ole
tehdä mitään, mutta kaikki spontaani otetaan ilolla vastaan. Kuten, että
huomenna menen US Openin (tennis) loppuotteluun. Sain kutsun ystävältäni, jonka
firma (Evian) sponssaa kisoja ja Serinalla oli ylimääräinen lippu niin pyysi
mukaan. Peräti ystävällisesti tehty ja olen edelleen ilosta sekaisin. Serene
Williams vastaan Azarenko eli naisten finaali Livenä on jotain mitä en heti
pääse kokemaan uudestaan.
Kesä
siis meni, helteitä riitti ja aurinkoa. Täällä ilma on kuuma ja kostea ja
tukalakin ajoittain. Puut ja kukat rakastaa kosteutta ja luonto on edelleenkin
vihreä ja rehevä. Sateet tuli lähinnä öisin ja ukkonen ei käännä ilmaa, kuten
koti Suomessa. Päinvastoin, ukkonen ja kuumuus kulkee käsi kädessä. Olimme
uima-altaalla lähes joka päivä. Molemmat muksut, Mia 6v ja Chase 13v, kuuluivat
uintijoukkueeseen ja harjoitukset oli ma-pe joka iltapäivä leirin jlk ja jos ei
ollut harkkoja niin sitten kisat. Viikonloppuina kisattiin myös ja aika monta
kilometriä tuli minunkin uitua tänä kesänä. Koskaan ennen en muista olleeni
koko elokuuta ilman aurinkorasvaa, koska alkukesästä oli saanut jo riittävän
pohjanvärin. Aurinkoa ei kyennyt välttämään vaikka olisi halunnut. Onneksi
nautin vedestä ja uimisesta ja kuumuudesta. Kim sai relata kotona, kun mina
ajoin muksuja uimaan ja kotiin. Tukkaa tuli pestyä päivittäin ja uikkareita oli
kuivumassa joka kerroksessa. Chappaqua Swim Team oli voittamaton tänä kesänä,
samoin kuin uimahyppyjoukkueemme. Molemmat muksut sai palkintoja ja ennen
kaikkea kokemusta kuulua joukkueeseen ja oppia miten kannustaa omaa joukkuetta
ja miltä tuntuu, kun iso joukko huutaa kannustuksia kun itse uit. Ryhmä- ja
kilpailuhenki luodaan jo nuorena näihin kansalaisiin. Jokainen oppii antamaan
parhaansa ja kaikkia kannustetaan, vaikkei olisikaan paras uimari.
Mia
otti vielä toukokuussa uimatunteja eikä altaan poikki uiminen (25m) ollut
mahdollista koskematta laitaan välillä. Nyt neiti ui 6 kertaa altaan mitan,
osaa selkäuinnin ja rintauinnin alkeet, kilpaili vapaauinnissa ja nauttii
käsillä seisonnasta pohjassa tai esineiden sukeltamisesta 3m syvyydestä.
Vesiliukumäki on lastenleikkiä ja 1m ponnulta onnistuu “pommi” tai perushypyt
muuten vaan. Uskomatonta katseltavaa miten se mini-ihminen on kuin kotonaan
uima-altaassa.
Chase
on aina ollut hyvä uimaan. Kesän mittaa ja
uintiharkkojen jatkuessa poika ui helposti 1,5h harjoitukset putkeen ja
saavutti päivittäin 1-1,5km matkan uimalla. Vuoden päästä odottaa lukio
ja sen jälkeen pitäisi olla valmis huolehtimaan itsestään ja lähteä
opiskelemaan. Tällä hetkellä Chase haluaa olla Lego-insinööri eli katsotaan
mihin elämä kuljettaa…
Välillä
oli pakko päästä pois lasten luota. Johonkin missä ei tarvitse kuunnella
rasittavia ohjelmia telkkarista tai olla erotuomarina, kun sisarukset ottaa
yhteen. Onneksi on olemassa lapsettomia ystäviä ja aina myös ihanuuden
ilmentymä, New York City! Junalla Manhattanille ja siellä ihmisvilinässä hermo
lepää. Kuumuus ja hehkuva asfaltti sekä paistuvat pähkinät ja hodarit kuuluvat
kesäiseen Manhattaniin. Turisteja kulkee kameroineen ja lippikset vinossa
katseet ylöspäin suunnattuina ihmetellen pilvenpiirtäjiä. Kodittomat eivät saa
yhtä paljon sympatiaa kuin talvisin, sillä ulkona nukkuminen on hyvinkin
siedettävää kesällä ja katutaiteilijoita riittää joka kulmalle. Bryant Park
pyörittää elokuvien klassikkoja kesämaanantaisin ilmaiseksi ja ilmaiskonsertteja
on Central Parkissa ja ympäri kaupunkia. Sotalaivoja ankkuroituu ajoittain ja
merimiehiä valkoisissa univormuissa kääntää katseita ja koko kaupunki sykkii
yötä päivää kutsuen syliinsä uudestaan ja uudestaan. Aina löytää jotain uutta
ja ihmeteltävää, kun Manhattanille menee ja vain metromatkan päässä on
Brooklyn, Coney Island ja Queens. Kauankohan täällä pitäisi asua, jotta voisi
sanoa tuntevansa paikat??
Sain
kesällä lisää osavaltioita käytyjen listaan, kun Kim, Mia ja mina ajoimme
Maineen. New Hampshire ja Maine oli kauniita, raikkaita ja rentouttavia.
Rantaviivaa riitti ja valtameri velloi vieressä koko ajan. Hummerialukset kulki
terassin ohi ja vuorovesi vaikutti maisemaan metritolkulla. En usko, että
koskaan lakkaan ihmettelemästä sen nopeutta ja voimaa. Kävimme etsimässä
valaita, söimme hummeria päivittäin tavalla tai toisella sekä jäätelöä, jonka
makuja löytyi applesiinisuklaasta muromakuun, karhunvadelmista purukumiin ja
marspatukasta minttuoreoihin sekä
kaikkea siltä väliltä. Tutustuimme paikallisiin keramiikkataiteilijoiden
tuotteisiin, kävimme saarella, jossa ei ole autoja tai päällystettyjä teitä,
mutta sitäkin enemmän kuvataiteilijoita, vaeltajia, lokkeja sekä merilasia.
Näimme hylkeitä, upeita purjeveneitä ja majakoita. Rentoa yhdessäoloa kolmen
perheen voimin ja mukana kaksi koiraa. Annoin Kimin nukkua ja hoidin kaiken
ajamisen Mennen tullen. Osuimme yhteen suurimmista ukkosmyrskyistä takaisin
tultaessa ja melkein teki mieli pysähtyä. Taivas oli violetinmusta ja salamoita
räiski non-stop pilvien välissä, vettä satoi enemmän kuin saavista pystyisi
kaatamaan eikä pimeydeltä tai sateelta kyennyt näkemään juurikaan eteenpäin.
Mia katsoi Mamma Mia-musikaalia DVD:ltä ja lauloi mukana täysin käsittämättä,
että ukkonen ympärillämme oli melkoisen vaarallista laatua. Tämän kesän suurin
hitti on ollut tuo musikaali ja neiti laulaa sitä tauotta oli sitten autossa
tai suihkussa. Jos ei DVD pyöri niin sen soundtrack valitaan mun iPodista.
Suunitelmissa onkin ostaa liput Broadwaylle tänä syksynä, sillä voisin jopa
väittää että Mian ilmeen näkeminen on rahan arvoista, kun katsoo läheltä livenä
koko musikaalin. Hah, kumpa vaan näyttelijät näkisivät yleisöön ja saisivat
nauttia neidin showsta myöskin.
Elokuu
päättyi kuten viimekin vuonna Outer Banksiin. Rantaloma North-Carolinassa
isossa talossa aivan rannalla. Uima-allas ei ollut paljoa käytössä, sillä se ei
koskaan päihitä merta ja aaltoja. Lämmitetty poreamme oli kiva iltaisin ja
media-huoneessa pyöri Lorax ja MirrorMirror sekä muut leffat. Tänä vuonna
skippasimme purjehtimisen ja vuokrasimme Jeepit ilman ovia ja oppaan edellä
ajavassa autossa ja ajoimme dyyneille ja etsimme villihevosia. Neliveto
hiekkadyyneillä ja isoissa lätäköissä oli upea kokemus ja hevoset kauniita.
Niitä kulkee vapaana saaren pohjoisosassa ja koska koskeminen ja ruokkiminen on
kiellettyä niin hevoset ei pelkää ihmisiä eikä myöskään juokse karkuun. Ne
leikkii rannalla kun haluavat ja varsat kulkee emojensa rinnalla rauhallisina.
Shoppasimme ja söimme Tapaksia ja vaan oleilimme rannalla ja aalloissa. Hiekkaa
varpaissa ja jopa korvissa, mutta mitä siitä.
Nyt
ollaan siis menossa kohti syksyä. Ilma viilenee, päivisin on enää +20C, joskus kuitenkin
vielä enemmän, ja pakko alkaa miettimään mitä seuraavaksi? Vuorotteluvapaa
loppuu 3kk kuluttua ja “ruotuun” palaaminen ei juurikaan huvita vieläkään.
Mahdollisuuksia on monia ja niistä on nyt siis vaan valittava. Suomeen lennän
anyway 30.11 ja joulukuun teen töitä, pakko tienata rahaa luottokortteihin.
Ennen tätä ajan kuitenkin yhden auton Seattleen ja olen
koira+lintu+kilpikonnavahtina viikon, saan ystäviä Suomesta Halloweenin
viettoon ja vietän kiitospäivää täällä New Yorkissa. Kiirettä pitää ja koitan
ehtiä kirjaamaan missä menen, mutta kaikkea ei valitettavasti kykene
selittämään, ne vaan pitäisi kokea paikan päällä….
