Sataa. Koko viikko ollut kylmää eli +10C päivällä ja yöllä lähellä nollaa. Kun tottuu +20C lämpöön niin paluu "kylmään" tuntuu pahemmalta, mutta kevät täällä silti on. Krookukset ja narsissit kukkivat ja kirsikat, magnoliat, päärynäpuut ja orvokit rehottavat samoin kuin muut kevät puskat ja maanpeittokasvit. Puissa on turvonneita silmuja eli pari lämmintä yötä ja saamme vaaleanvihreän maailman. Tuntuu kuin toukokuussa Suomessa. Olen käyttänyt capri-housuja jo muutaman viikon ja kesäkenkiä, viime viikolla Washingtonissa jopa varvastossuja yhden päivän ja hihattomia paitoja.
Syvässä etelässä eli New Orleans/Savannah/Nashville ollaan jo +30C lämmöissä ja siellä toivottavasti pysyykin kun suuntaamme leidien kanssa sinne 4vkon kuluttua.
Washington DC:n kuuluisat Japanin 100v sitten lahjoittamat kirsikkapuut ovat upea näky joka kevät kukkien ollessa parhaimmillaan! Ajoitin käyntini juuri oikeaan aikaan ja sain ihailla kukkaloistoa.
Milanin isä, Jimmy, ja minä taustalla Jefferson monumentti
Diane & Jimmy
Washington Monumentti ja Tidal Basin minkä ympärillä kirsikkapuut kukkivat
Arlingtonin hautausmaa on aina yhtä pysäyttävä
Täällä koittaa kevätloma ensi viikolla lapsilla. Tylerit suuntaa Floridaan, Amelia-saarelle, ja minä otan auton alleni ja ajan Bostoniin. Viikko ilman lapsia kuulostaa luksukselta ja korvia säästävältä ja aionkin ottaa siitä kaiken irti. Pääsiäisenä isovanhemmat Bostonista saapuvat tänne ja hulabaloo on valmis jälleen. Pääsiäiskirkkoon kukkamekot päälle ja egg-hunt puutarhassa sekä toivottavasti jotain extraa. Mia vietti synttäreitään keilahallilla viime viikolla ja sai vaalenpunaisia legoja lahjaksi sekä kaikkea hauskaa koristele-itse-käsilaukuista Barbie läppäriin. Niitä olemme rakennelleen viime päivät ja pelanneet Junior Party-Monopolya. Mia käy maanantaisin baletissa ja muuten aikataulu 6v:llä on aikas joustava, Chase:llä on keskiviikkoisin partio illalla ja lauantaisin yleensä käyvät isänsä kanssa uimassa eli paljon jää vielä viikkoon aikaa tehdä jotain hauskaa. Ajattelin ajaa vanhemmat tänä perjantaina ulos syömään ja saavat pitää ns."date-nightin" ja minä otan muksut ja mennään katsomaan uusi Julia Robertsin "Mirror Mirror" joka saa ensi-illan perjantaina ja pitäisi olla hyvä. Julia näyttelee Lumikin ilkeää äitipuolta ja elokuva vaikuttaa hauskalta koko perheen jutulta. Saavillinen pop cornia ja perjantai-ilta on pelastettu. Kallista se on, mutta mikäs tänä päivänä halpaa olisi? Ja siitä on hyvä aloittaa kevätloma.
Skype on ahkerassa käytössä ja kiva jutella ihan suomeksi ajoittain, aikaero tuottaa toisinaan ongelmia, sillä "paras" aika minulle eli aamulla 9jlk on huono Suomessa, mutta hyvin ihmiset tuntuvat minut tavoittavan. Odotan kuin kuuta nousevaa uusia Niken lenkkareitani. Tilasin netistä custom-made lenkkarit, että pääsen lenkille ja minä joka vihaan juoksemista koitan psyykata itseni tykkäämään siitä, sillä että alla on kalliit tossut, jotka on tehty juurikin minulle oman valintani mukaan eli ovat mukavat ja tekevät siis juoksemisesta näin ollen mukavaa. Hah. mutta jospa edes siedettävää, sillä kaipaan liikuntaa, joka oli mahdollista Seattlessa, koska sain auton helposti käyttööni. Täällä se ei ole yhtä helppoa eli ainut tapa liikkua on lähteä lenkille eli sen ten jahka ne halvatun kengät saapuu....mutta iloitsen niistä jo nyt, sillä sain itse valita värit ja niissä on minun nimi eli toisia samanlaisia ei tule vastaan :)
Sade on lakannut, aurinko paistaa ja kello lähenee kahta. Aika kävellä mäki ylös ja kotiin ja valmistautua iltaan. Otan auton ja menen syömään Wendyn ja Bradyn kanssa sekä myöhemmin leffaan Wendyn kanssa. Nautin elokuvista suunnattomasti ja rentoudun siellä paremmin kuin kotisohvalla, missä ympärille mahtuu aina häiriötekijöitä, vaikka kakarat olisivatkin nukkumassa. Yritän saada Kimin mukaan, tosin veroilmoitus pitää täällä jättää huhtikuun puoleen väliin mennessä ja se ei todellakaan ole esitäytetty vaan kaikki tehdään itse ja Kimillä on oma praktiikka ja pariskunta tekee yhteisen eli vie aikansa kerätä kaikki info yhteen ja koneelle ja ne lähetetään ulkopuoliselle tekijälle, joka tarkistaa kaiken ja lähettää takaisin Floridan loman jälkeen ja Kim&Milan hyväksyy sen ja laittaa taas eteenpäin. Hankalaa, mutta joka vuotinen homma. Suomen esitäytetyt lomakkeet ja koko prosessi on niiiiin paljon helpompi ettei sitä osaa edes ajatella. Onneksi minun ei tarvitse asiaan perehtyä. Ehkä jonain päivänä??
Sain Suomesta koko todistusnivaskani ja seuraavaksi yritän täyttää New Yorkin osavaltion virallisen sairaanhoitajien hallinnon lomakkeet ja saada luvan suorittaa sh-testi (NCLEX) täällä ja JOS läpäisen testin ja saan itseni rekisteröidyksi täällä voin hakea töitä ja JOS joku haluaa palkata minut anovat ne minulle työviisumia ja saisin itseni lailliseksi työntekijäksi. Pitkä prosessi JOS kaikki menee putkeen.... ja ensin anon turistiviisumiini ensi viikolla jatkoa ettei tarvitse lentää toukokuussa Suomeen. Puuhaa riittää noissa sekä valmistautuessani ystävieni vierailuun Ameriikassa ekaa kertaa...siitä tulee hupaisaa ja rentouttavaa ja odotan sitä aivan kympillä, aivan muuta kuin viime kesänä jolloin nykyinen ex-ystävä yritti kaikin tavoin pilata lomani ennen ja jälkeen sen sekä koko matkan ajan eikä arvostanut pätkääkään sitä miten paljon tein töitä hänen lomansa eteen täällä, mutta onneksi kukaan muu ei ole yhtä kiittämätön ja kateellinen ja onneksi kyseinen naikkonen ei ole enää koskaan tervetullut näille kulmille eikä pääse pilaamaan minun tai kenenkään muun lomaa/fiilistä tai elämää yleensäkään enkä joudu enää koskaan tekemään yhtään matkaa hänen kanssaan tai kuuntelemaan katkeraa tilitystään haukkuessaan kaikkia muita ihmisiä elämässään. Mistäköhän koko akka edes juolahti mieleeni juuri nyt? En ole muistanut koko naikkosen olemassaoloa moneen viikkoon! Noh, seuraavan kerran muistan ehkä jos joku ottaa puheeksi...
enkä välttämättä edes silloin :).
Life is too short and she ain't worth of my time or even thoughts!
Aurinkolasit päähän ja ulos. Kevään odotusta vaan kaikille lukijoille :)

































