Ou jees, mutkamäki jalkojen alla lähes kahden vuoden tauon jälkeen. Jostain syystä viime talvena, vaikkakin koko etelä-Suomi oli lunta täynnä, ei tullut lähdettyä mäkeen. Edes lähimäkiin. Joten nyt kun ilmaantui mahdollisuus päästä rinteisiin, eikä vaan johonkin, vaan Crystal Mountainin rinteisiin niin en voinut olla käyttämättä tilaisuutta. Steve, perhetuttu, joka aivan viimevuosiin asti on ollut ns."Ski-Patrol" noilla rinteillä ystävällisesti tarjoutui ottamaan mukaansa. Ski-patrol partioi rinteissä vapaaehtoisvoimin ja laskee kaikki mäet ennen hissien aukeamista aamulla ja tarkistaa viitat ja putsaa lumesta, jotta eksyminen olisi mahdollisimman hankalaa, ski-patrol myös pitää aina osan sakista rinteiden yläpäässä valmiina laskemaan sinne missä apua tarvitaa. Ensiapu ja kuljetus alas kuuluu hommiin myös ja kun rinteet sulkeutuu klo 16 niin ski-patrol laskee kaikki reitit alas ja tarkistaa ettei sinne ole jäänyt ketään. Steve teki hommaa kaikki talviviikonloput 40vuotta ja ilman palkkaa. Kunnioitettavaa omistautumista harrastukselle ja ihmisten auttamiselle. Ja nyt kun on "eläkkeellä" hommasta niin jos on tehnyt ski-patrol hommia >20v saa vuosittain ilmaisen kausilipun rinteisiin. Melkoinen palkinto jos jaksaa yhä ajaa 1,5h suuntaansa kun haluaa mäkeen.
http://en.wikipedia.org/wiki/Crystal_Mountain_(Washington)
13.2 starttasimme aamulla klo 8 ja aamukahvi McDonaldsin luukulta ja auton keula kohti Cascade vuoristoa.
Mercer Islandilla satoi vettä ja lämpömittari näytti about +5C. Pimeää ja märkää ja jos oltaisiin Suomessa niin ikinä en sillä säällä olisi suunannut kohti rinteitä, sillä korkeuserot on niin pienet, että jos Turussa sataa niin sataa myös Elli-vuoressa tai Himoksella. Mutta täällä Steve tiesi, että rinteet on kunnossa ja, koska hissien alaosakin on jo 1,5km korkeudessa ja lumiraja tulee vastaan viimeistään kilometrin korkeudessa niin sinne siis matkamme johti. Maaseutua riitti ensin ja vihdoin vastaan tuli White-river ja suuret havupuut tien molemmin puolin, välillä oli pimeämpää kuin lähtiessä, vaikka päivä oli valjennut ajat sitten.
Lumiraja erottui jopa puista selkeästi ja auton mittari painui pakkaselle. Korkeutta sillä hetkellä about 700m merenpinnasta. Totesin Stevelle, että ollaan vähitellen korkeammalla mitä koskaan ennen olen ollut. Lentokonetta ei lasketa. Ja yhden kerran olen ylittänyt Sierra-vuoret Kaliforniassa ja koskeutta oli 3km, mutta se sujahti kaikesta lumesta huolimatta niin nopeasti ettei sitä lasketa "olemiseksi".
Steve
1,5km merenpinnasta Crystal Mountainin hissien lähtöpisteessä
Aamulla rinteiden yläosa oli sumun peitossa, tai oikeastaan luulen, että olimme vaan "pilvessä". Hiukan haittasi laskemista, kun rinteet oli vieraat ja näkyvyys huono, mutta sisulla mentiin ja vesi juoksi silmistä jos otti lasit pois, mutta lähes tyhjät ja vasta "groomatut" rinteet teki laskemisesta hauskan.
Ja sitten tuli aurinko esiin ja maisemat oli henkeä salpaavat. Suomen mäkiin tottuneena olisin voinut vain katsella tuntikausia ympärilleni ja ottaa valokuvia. Otimme Gondolan korkeimmalle huipulle eli 2,5km korkeuteen ja istuin nauttimassa kevätauringosta ja kahvista, kun Steve laski muutaman mustan rinteen alas. Edeltävät päivät kipeänä ottivat veronsa ja ohut ilma sekä korkeusero aiheuttivat järisyttävän päänsäryn, joka helpotti hissien alapäässä, mutta hengittäminen oli raskasta ja lopetinkin muutaman laskun jälkeen ja vaan nautin ulkoilusta ja auringosta. Ei huono niinkään. Vuokramonot vuosien tauon jälkeen tuntuivat kauheilta ja tuli kieltämättä ikävä omia "aamutossuja". Mutta pääasia tuli hoidettua eli laskin parin vuoden tauon jälkeen taas ja sain olla ulkona.
Black diamond
Go Ducks!!
Mt.Rainier 14,000"
I love sun <3
Paluumatkalla pyshdyimme ihanassa sekatavarakaupassa. Myytävänä kaikkea hunajasta pipoihin ja Starbuck's kahviin. Muistutti vanhoja kyläkauppoja ja tietysti Steve tunsi omistajan ja kertoi historiaa koko ajomatkamme ajan.
Kotona ja sateessa ja vihreydessä oli jotenkin uskomaton olotila, että juuri pari tuntia aikaisemmin olin ollut yli 2km korkeammalla ja lumen keskellä. Päänsärky hellitti vähitellen ja lihakset oli hellinä ja soitinkin etukäteen kotiin ja pyysin laittamaan saunan päälle ja rentoutin lihaksiani siellä hetken aikaa. Seuraavana päivänä oli Ystävänpäivä/Valentine's day ja aika suunnata jälleen itärannikolle ja New Yorkiin ja vaikka viihdynkin Seattlessa ja täällä on todella kaunista ja ilma leuto ja vihreys ympäröi ympäri vuoden niin mikään ei voita New Yorkia ja siellä on mun koti, ei täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti