Kaukokaipuuta ilmassa...

Kirpeässä syysillassa kun äsken ajelin skootterin kallistuksista nauttien huomasin taivaalla lentokoneen jättämän viivan. "Taas joku pääsee kaus" sanoisi yksi ystäväni ja niin totta nuo sanat. Miten voi pelkkä valkoinen viiva aiheuttaa kaukokaipuuta niin monelle? Miksei siitä tule mieleen, että joku on matkalla kotiin? Ja kaipaako ihminen aina sitä mitä ei ole ja sinne missä ei ole?

Minä ainakin. Kuulun siis tuohon edellä mainittuun ryhmään. Tosin onko se kaipuuta vai muistuttaako tietyt asiat elämässä vain siitä mikä on mahdollista ja jonka arki peittää alleen? Vaikka nautin siitä missä kulloinkin olen ja väitän olevani kotona siellä missä passini kulloinkin lepää niin silti mietin elämää muualla. En välttämättä omaa elämääni, vaan elämää yleensä. Maailma on täynnä ihmeellisyyksiä toisensa jälkeen ja tämä pallomme kauneus on lähes mahdotonta käsittää. Valokuvat lehdissä ja kirjoissa sekä televisiossa kertovat uskomattomia tarinoita ja ainakin minut ne saavat haluamaan paikalle itse. Haluamaan oman kameran kanssa sen rakennuksen tai puun tai vesiputouksen juurelle ja todistamaan itse miten kuumaa on hiekka aavikolla tai miten käsinkosketeltavaa on kosteus sademetsässä. On aivan eri asia lukea hirmumyrskystä kuin kokea se itse tai aivan eri asia on tuntea oman sydämen syke korvissa kun hiljaa laskeutuu sukelluksiin täydellä happipullolla ja alla lepää ikivanha hylky eikä muuta tapaa kommunikoida ole kuin käsimerkit kuin se, että katselisi luontodokkaria Yleltä. Onko se addiktoivaa adrenaliinimyrskyä elimistössä vai vaan yksi osa normaalia elämää niin paha sanoa. Eikä sen oikeastaan edes ole niin väliä, pääasia kai on, että elämästä osaa nauttia.

Joskus kadehdin niitä, jotka osaavat olla paikoillaan ja ovat onnellisia siinä. Se, että maailmaksi riittää oma koti ja kaupunki on uskomattoman hienoa tänä päivänä, kun kaikkea pitää saada enemmän ja nopeammin ja nuorempana. Se, että uskaltaa sanoa ettei kaipaa muualle juuri koskaan on uskomatonta ja rohkeaa tekstiä. Eikä se ole helppoa olla ns."tavis". Erilaisuus on hankalaa on se sitten mitä tahansa. Jos kaikki ympärillä kertovat tarinoita ulkomaanmatkoista niin kysyy kanttia kertoa samalla innolla Heikinmarkkinoista tai Rauman pitsiviikoista saatikka siitä miten hienoa oli kävellä Aurajoen rantaa ja laskea pulkalla takapihalla. Jos sinulle selitetään miten uskomattoman hyvää oli grillattu torakka Kiinassa niin kysyy kanttia olla ylpeä syötyään aidon Atomin Lappeenrannan torilla tai maistettuaan Nakkilan nahkiaisia Porissa. Ja voihan sitä ajatella niinkin, että huomattavasti isompi osa ihmiskunnasta on maistanut kiinalaisin torakoita kuin nakkilalaisia mutakaloja eli kuka siis olikaan se "tavis" ;)?

Haluaisin ajatella olevani suvaitsevainen erilaisuutta kohtaan. Ajoittain tosin kärkäs ilmaisemaan omia mielipiteitäni, mutta haluan silti kuulla muiden ihmisten erilaisesta ajattelutavasta ja olen valmis puolustamaan toisen oikeutta sanoa mielipiteensä, olen asiasta sitten samaa tai eri mieltä. Kyllä elämä olisi perin tylsää jos me kaikki ajattelisimme tai toimisimme samalla lailla. Jos arkemme olisi yhtä ennalta-arvattavaa kuin se, kuka Keskustan presidenttiehdokas on tälläkin vuosituhannella tai se kestääkö Johanna Tukiaisen avioliitto ikuisesti, niin voisimme saman tien lopettaa kaiken uuden tavoittelun ja juuttua tähän oravanpyörään osaamatta hypätä siitä pois jos siltä tuntuu.

No jaaha, mitenköhän päädyin siitä valkoisesta vanasta taivaalla miettimään suvaitsevaisuutta jne?! Ajatus hyppii ja virtaa näppäimistölle sensuroimattomana. Puhdistava terapiamuoto tämä kirjoittaminen. Homma etenee... soitto Tehyyn valaisi asioita ja tilasin Kevasta "työsuhderekisteriotteen". Muutama pätkätyöjakso on uralla todistetusti ollut :). Huomenna muutaman paperin täyttö jälleen ja niin olen askeleen lähempänä yhdenlaista unelmaa...siitä taas lisää kun jotain kerrottavaa löytyy... hyvää yötä!

Yksi ystävä vähemmän

Empä olisi uskonut joutuvani tätä kokemaan vielä aikuisiällä eli sen miten läheisenä pitämäni ihminen  silkkaa ilkeyttään yrittää loukata ja mustamaalata, ja toistuvasti. Nuo ilkeilyt ja kateus kuuluvat mielestäni jonnekkin teini-ikään eikä aikuisuuteen. Mikään ei riitä selitykseksi kyseiselle käytökselle. Aivan turha yrittää laittaa sen piikkiin, että on humalassa tai väsynyt tai jotain siltä väliltä. Kukaan täysjärkinen, toisia ihmisiä ajatteleva ei ikinä kykenisi suoltamaan sellaista tekstiä edes pahimmalle vihamiehelleen, saati sitten ihmiselle, joka on ollut ystävän ominaisuudessa viimeiset vuodet. Se miten kateellinen, kiittämätön, tunteeton ja julma voi keski-ikäinen naisihminen olla on uskomatonta. Ja aivan syyttä suotta. Jos olisin edes vähimmässä määrin ikinä vuosien saatossa sanonut mitään vastaavaa niin ymmärtäisin julmuuden puolustusmekanismina, mutta se miten paljon olen kuunnellut ja tukenut ja hyväksynyt sekä antanut anteeksi pyytämättä ei anna minkäänlaista oikeutta julkisesti teloittaa minua. Toisaalta omaa syytäni on se, että olen liian lojaali ystäviäni kohtaan. Kestän ja hyväksyn liikaa ja liian kauan, mutta jos sen loojaalisuuden minun kohdallani menettää niin sitten sitä on turha enää etsiä tai yrittää korjata. Minä en helpolla vihaa ketään, mutta kun vihaan niin todella Vihaan!

Se, että kyseiselle ex-ystävälle ihmisissä ei mikään muu merkitse kuin ihmisen ulkonäkö tai varallisuus on pelkästään säälittävää, se ettei hän kykene tuntemaan muuta kuin kateutta ihmisiä kohtaan, jotka ovat kauniimpia tai hyväosaisempia on myös pelkästään säälittävää ja se, että kokee tarvetta pönkittää omaa olematonta itsetuntoaan haukkumalla kaikkia muita niiden ollessa poissa paikalta sekä kertomalla kaikki ihmisten henkilökohtaiset salaisuudet tai heikkoudet ulkopuolisille sekä niinkuin minun kohdallani, laittamalla ne julkiseen mediaan ihmeteltäviksi on säälittävää ja julmaa sekä anteeksiantamatonta. Olisi edes tarkistanut faktat väittämilleen, mutta itsekeskeisen ihmisen luonteeseen ei kuulu kysyä totuutta vaan kertoa asiat eteenpäin niinkuin ne omassa mielessä elävät. Ihminen joka ei osaa iloita pyyteettömästi toisten onnesta tai hyvästä olosta on säälittävä ja taatusti yksinäinen. Ystävyys ei tunnetusti ole koetuksella, kun toisella menee huonosti vaan nimenomaan silloin kun ihmisellä menee hyvin punnitaan todelliset ystävät eli ne, jotka kykenevät vilpittömästi onnittelemaan ja iloitsemaan toisen puolesta sekä hyväksymään ihmisen sellaisena kuin he ovat, välittämättä ulkomuodosta tai kiinnostuksen kohteista.

No, elämä jatkuu ja minun kohdallani taatusti paremmin. Helppo hengittää kun ei tarvitse miettiä kelpaako ystäville tällaisena kuin on; ei niin ihannemittainen, mieluummin selvä kuin kännissä ja ilman parisuhdettakin onnellinen. Tehköön ne minusta kummallisen jos ovat tehdäkseen, mutta eikös kummallisuus ole rikkautta ja ellei tänään napsahda Lotossa jättipottia niin tuolla rikkaudella on pärjättävä :)

Projekti nimeltä Vuorotteluvapaa

Tänään piti olla ahkera. No en ollut. Soitto Tehyyn ei ole suosikkien joukossa koskaan. Tähän mennessä lupa vuorotteluvapaaseen on siis ylihoitajalta saatu, about joulukuun alussa se tapahtuu ja vuoden olen poissa. Oh ei ymmärrettävästi asiasta ole riemuissaan koska sijaista on hankala saada, mutta onneksi yh lopulta päättää. Työkkäriin siis ilmoitus mistä mihin ja Tehyyn joku lappu ja duuniin joku lappu ja kamat myyntiin ja kämppä pois ja loput omaisuudesta ystävien varastoon ja menolippu kauas, Halla äitille ja matkavakuutukseen lisäosa ja mukaan kamerat, tietsikka ja pari kassillista vaatteita ja siitä se sitten lähtee... tuntematon 2012 :).

Tavoitteena rentoutua ja viettää aikaa ystävien kanssa niin New Yorkissa, DC:ssä, Bostonissa kuin Seattlessakin, ja miksei muuallakin maailmalla? Ymmärrän kirjailijaa kirjan "Eat, Pray,Love"- takana ja tämä on minun irtiottoni ja minun "Italia-Intia-Bali"-matkani. Joskus on vaan "hypättävä" ja katsottava mihin laskeutuu ettei sitten myöhemmin tarvitse katua elämätöntä elämää.

Ja koko vuoden päätavoite, "Ultimate Goal", on tavata Ellen DeGeneres! Osallistua Ellen Shown nauhoituksiin ja luultavimmin istua kyyneleet silmissä pelkästä ilosta, koska vihdoin saan sen mitä olen yrittänyt vuodesta 2003 kun Show starttasi. Kukaan ei ymmärrä fanitustani enkä kai aina itsekkään. Olen vaan digannut kyseistä ihmistä nähtyäni elokuvat "Love Letter" ja " Ed TV" ja vaikka päivä olisi miten paska niin katsomalla Ellenin videoita saa hymyn huulille ja kaikki näyttää paremmalta. Nauru tarttuu ja jos jotain niin naurua maailma tarvitsee.

Tänään on siis 20.9 ja tasan 2kk päästä tavoitteena on olla asunnoton, menolippu kädessä, kassit pakattuna suuntana Helsinki ja edessä koko maailma....

yövuorossa....

http://www.newyorktimes.com/ ja realstate sivut vetää vastustamattomasti mukaansa. Voi jospa.... eihän sitä tarttis kuin voittaa ens lauantaina lotossa se 9 miljoonaa niin johan tietäis minne sitä syytää. Ehkä vielä joskus...
Järki sanoo toista mitä sydän tuntee ja aina kai ei voi tai tarvitse olla niin järkevä, eihän?

Elämä ajautuu ihmeellisiin uomiin aina joskus ja päätinkin tässä kesällä opetella kuuntelemaan intuitiota ja vaan fiiliksiä ja sen perusteella menolippu New Yorkiin odottaa ostajaa ja vuosi tuntematonta tutkijaansa. Kauan tätä olen miettinyt ja tuntenut välillä jopa huonoa omaatuntoa siitä, että haluan tavallisuudesta poikkeavaa ja varsinkin sitä, että siihen välivuoteen on mahdollisuus. Mutta mitä v....tua, miksi ei saisi olla erilainen tai paremminkin miksi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että on elämässään tehnyt tavallisuudesta poikkeavia valintoja nyt ne kantaa hedelmää. Paljon olen uhrannut ja paljon saanut ja nyt opettelen sanomaan ei ja keskittymään omaan hyvinvointiin. Voin sanoa ettei ole helppoa, ei kumpikaan. Ihminen on kummallinen. Vai onko, olenko minä vaan kummallinen? Tai erilainen?

Sosiaaliseksi synnytään, ei opita? Vaikka yksilapsisuus pitäisikin kieltää laissa olen silti sitä mieltä, että juurikin siitä syystä olen se mikä olen tänään. Koska kotoa ei löytynyt leikkikaveria tai tappelukumppania niin se haettiin kotioven toiselta puolen. Naapurin oven takaa saattoi löytyä leikkikaveri jos vaan soitti ovikelloa ja maailmankuva laajeni kummasti kun kuunteli muita ihmisiä. Kotini on aina ollut siellä missä kulloinkin tyynyni sijaitsee ja sen opin olen valmis jakamaan kenelle tahansa. Helpottaa kummasti elämää ettei ole rajallista missä pystyy nukkumaan tai koska näkee kotimaan seuraavan kerran. Asioilla on tapana järjestyä jos ei liikaa stressaa ja uudet kokemukset on pelkästään rikkauksia.

Projekti Vuorotteluvapaa on siis alkanut, lähtökuopissa vielä, mutta joulukuussa pitäisi nykyrutiinien olla jo kaukainen muisto ja epävarmuus jokapäiväinen kumppani, mutta katsotaan montako harmaata hiusta järjestely saa aikaan ennen sitä...

Sataa. Turku on harmaa ja ulos astuminen vaatii asennetta. Kaupunki valmistautuu vastaanottamaan Ruotsin kuninkaallisia, Victorian ja Danielin, ja mieli tekisi lyöttäytyä joukkoon tummaan kameran kanssa, mutta väkijoukossa tiirailu ei houkuta. Jos voisin taata ettei siellä ole huonosti käyttäytyviä kakaroita väsyneiden äitien ja/tai perhepäivähoitajien kanssa niin harkitsisin uudestaan. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin tungoksessa lastenvaunuja työntävät vanhemmat, jotka kuvittelee että kaikki on pelkästään ymmärtäväisiä ja onnellisia varpaiden yli ajettavista vaunuista tai kiljuvista kakaroista, joita ei saa hiljaiseksi. Newsflash, EI OLE. Lapset ja koirat ei kuulu väkijoukkoihin ja jos niitä sinne pitää raahata niin lapsille pitäisi olla oma aidattu alue ja sen ulkopuolelle ei alle 10v saisi tuoda. Huutakaa keskenänne siellä aidan takana ja antakaa nuille ihmisille rauha nauttia konserteista tai muista joukkotapahtumista.
Ja kun suunsa avaa ja sanoo jotain negatiivista noista ihmiskunnan jälkeläisistä niin saa 90% äideistä vihaamaan itseään. Miksi? Suurin osa voisi muistella aikaa ennen lapsia ja kenties muistaa miten suhtautui samalla tavalla asiaan ja vannotti, että "jos käyttäydyn kuin nuo aivottomat idiootit kun saan itse lapsia niin sanothan asiasta?". Jep, sanon jos todella haluat sen kuulla? Mutta kuka kestää kuulla totuuden? Totuuden, että "ei tuo sinun lapsesi ole yhtään sen kauniimpi tai ihanampi tai ihmeellisempi kuin kenenkään muunkaan". Se on lapsi muiden joukossa ja jos se ei osaa käyttäytyä julkisissa paikoissa eli olla hiljaa ja istua paikoillaan niin ÄLÄ TUO SITÄ SINNE!!! Ja vaikka sanon mielipiteeni asioista ja vaikka haluan syödä lounaani rauhassa ravintolassa ja vaikka matkustan mieluummin joukkoliikennevälineissä ilman lapsia ei tarkoita, että vihaan lapsia!! Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa ja lapset vaan ei kuulu kaikkialle ennenkuin ne osaa käyttäytyä yhteiskunnan sääntöjen mukaan. Ei äideistäkään kukaan katso hyvällä jos minä juoksen pöytää ympäri tai huudan koko ajan tai heittelen tavaroita tai talutan polkupyöräni varpaiden yli tai keskeytän koko ajan kun yrittävät puhua toisen aikuisen kanssa. Kohteliasta olisi kysyä saako lapsensa ottaa mukaan kyläilemään tai mukaan kaupungille kun on menossa kahville ystävien kanssa, mutta ehdotappa sitä ja saat odottaa puhelinsoittoa seuraavasta tapaamisesta maailman loppuun asti. En minäkään tuo mukanani kissaani tai oleta, että voin raahata jonkun muun häiriötekijän ihmisten luo. Mutta istukkahormonihan tuhoaa todistetusta aivosoluja ja rakkaus on sokeaa, joten muutosta asioihin on turha odottaa. Kehitys on yleensä hyvä asia, mutta lastenkasvatuksessa voitaisiin palata muutama vuoskymmen taaksepäin ja yleisesti hyväksyttyä olisi, että "lapset saa näkyä, mutta ei kuulua". Ja kauppoihin voisi laittaa lapsettomia tunteja ja lentoyhtiöt voisivat mainostaa lapsettomia lentoja ja joukkotapahtumat voisivat kieltää lastenvaunut ja -rattaat kuten on kielletty myös polkupyörien tuominen.
Tämän vuodatuksen jälkeen onkin hyvä lähteä shoppaan ja kyläilemään lapsiperheeseen, mutta omasta tahdosta ja tietäen mihin päänsä laittaa :).

Tästä se lähtee...

Joskus uuden asian aloittaminen on helpompaa kuin luulis. Tai ehkä juuri sen helppous saa siirtämään aloitusta "huomiselle"? No, anyway, ajatus blogista on muhinut aivorungossa jo kauan, mutta konkreettinen luominen tapahtui vasta nyt. Turun Päivä on varteenotettavan muistettava tapahtuma näin kulttuuripääkaupunkivuotena ja uteliaana siirrynkin siis tänään bloggauksen virtaan mukaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan....