Sataa. Turku on harmaa ja ulos astuminen vaatii asennetta. Kaupunki valmistautuu vastaanottamaan Ruotsin kuninkaallisia, Victorian ja Danielin, ja mieli tekisi lyöttäytyä joukkoon tummaan kameran kanssa, mutta väkijoukossa tiirailu ei houkuta. Jos voisin taata ettei siellä ole huonosti käyttäytyviä kakaroita väsyneiden äitien ja/tai perhepäivähoitajien kanssa niin harkitsisin uudestaan. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin tungoksessa lastenvaunuja työntävät vanhemmat, jotka kuvittelee että kaikki on pelkästään ymmärtäväisiä ja onnellisia varpaiden yli ajettavista vaunuista tai kiljuvista kakaroista, joita ei saa hiljaiseksi. Newsflash, EI OLE. Lapset ja koirat ei kuulu väkijoukkoihin ja jos niitä sinne pitää raahata niin lapsille pitäisi olla oma aidattu alue ja sen ulkopuolelle ei alle 10v saisi tuoda. Huutakaa keskenänne siellä aidan takana ja antakaa nuille ihmisille rauha nauttia konserteista tai muista joukkotapahtumista.
Ja kun suunsa avaa ja sanoo jotain negatiivista noista ihmiskunnan jälkeläisistä niin saa 90% äideistä vihaamaan itseään. Miksi? Suurin osa voisi muistella aikaa ennen lapsia ja kenties muistaa miten suhtautui samalla tavalla asiaan ja vannotti, että "jos käyttäydyn kuin nuo aivottomat idiootit kun saan itse lapsia niin sanothan asiasta?". Jep, sanon jos todella haluat sen kuulla? Mutta kuka kestää kuulla totuuden? Totuuden, että "ei tuo sinun lapsesi ole yhtään sen kauniimpi tai ihanampi tai ihmeellisempi kuin kenenkään muunkaan". Se on lapsi muiden joukossa ja jos se ei osaa käyttäytyä julkisissa paikoissa eli olla hiljaa ja istua paikoillaan niin ÄLÄ TUO SITÄ SINNE!!! Ja vaikka sanon mielipiteeni asioista ja vaikka haluan syödä lounaani rauhassa ravintolassa ja vaikka matkustan mieluummin joukkoliikennevälineissä ilman lapsia ei tarkoita, että vihaan lapsia!! Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa ja lapset vaan ei kuulu kaikkialle ennenkuin ne osaa käyttäytyä yhteiskunnan sääntöjen mukaan. Ei äideistäkään kukaan katso hyvällä jos minä juoksen pöytää ympäri tai huudan koko ajan tai heittelen tavaroita tai talutan polkupyöräni varpaiden yli tai keskeytän koko ajan kun yrittävät puhua toisen aikuisen kanssa. Kohteliasta olisi kysyä saako lapsensa ottaa mukaan kyläilemään tai mukaan kaupungille kun on menossa kahville ystävien kanssa, mutta ehdotappa sitä ja saat odottaa puhelinsoittoa seuraavasta tapaamisesta maailman loppuun asti. En minäkään tuo mukanani kissaani tai oleta, että voin raahata jonkun muun häiriötekijän ihmisten luo. Mutta istukkahormonihan tuhoaa todistetusta aivosoluja ja rakkaus on sokeaa, joten muutosta asioihin on turha odottaa. Kehitys on yleensä hyvä asia, mutta lastenkasvatuksessa voitaisiin palata muutama vuoskymmen taaksepäin ja yleisesti hyväksyttyä olisi, että "lapset saa näkyä, mutta ei kuulua". Ja kauppoihin voisi laittaa lapsettomia tunteja ja lentoyhtiöt voisivat mainostaa lapsettomia lentoja ja joukkotapahtumat voisivat kieltää lastenvaunut ja -rattaat kuten on kielletty myös polkupyörien tuominen.
Tämän vuodatuksen jälkeen onkin hyvä lähteä shoppaan ja kyläilemään lapsiperheeseen, mutta omasta tahdosta ja tietäen mihin päänsä laittaa :).