Kiitospäivä 2011

Sataa, sataa, sataa....aina vaan sataa. Marraskuus näyttää taas tänäkin vuonna kaiken ankeutensa. Tuuli hakkaa parveketta ja sähkövalot on ainut tapa löytää edes huoneesta toiseen. Jos ei olisi tätä muuttorumbaaa niin nauttisin kynttilöistä ja sohvasta, kuumentaisin glögiä ja uppoutuisin elokuvien maailmaan. 47m2 on kaaoksessa, hallitussa sellaisessa omasta mielestäni, mutta ei se varmasti muista siltä näytä. Lattioilla on kasoja, puusohvalla on kasoja, banaanilaatikkopinot kasvaa seinustoilla, Ikea-kassit täyttyy ja jatkaa matkaansa eri puolille kaupunkia, takapihan roskis nielee määrättömästi tavaraa ja vielä olis hommaa, ja paljon. Ja jatkan kohta, nyt teki mieli kirjoittaa enkä viitsi stressata asioista joille en mitään voi, kuten Halla-verkon alassaantia. Eiköhän se jotenkin järjesty...

Tänään on Kiitospäivä, Thanksgiving, USA:ssa. Viime vuonna tänään oli Seattlessa ja haistelin paistuvaa kalkkunaa, pilkoin vihanneksia, soseutin puolukoita ja katoin pöytää tusinalle ihmisiä. Viisi erilaista piirakkaa paistui jälkiruoaksi ja hain kaupasta vaniljajäätelöä gallona tolkulla, muutama lasi viiniä pitkin päivää ja illalla iso kasa erilaisia ihmisiä saman katon alla. Lämpöä, läheisyyttä ja ystäviä, ei sääntöjä siitä kuka saa juhlia yhdessä ja kuka ei, tärkeintä on ihmiset, ei verisukulaisuus. Siinä yksi syy miksi viihdyn Yhdysvalloissa, ihmiset ovat avoimempia ja vieraanvaraisempia. Jos joku ystävistä on yksin Kiitospäivänä tai jouluna niin kutsu mukaan tulee takuulla. Käsite "Perhe" on joustavampi ja empaattisuus on laajempi käsite, jos joku on läheinen muinakin päivinä ja osa elämää niin miksei juhlapyhinä? Ja jos jollakulla on ystävä vierailemassa niin mukaan vaan, aina voi kattaa yhden lautasen lisää eikä kenenkään tarvitse olla yksin. Ihankuin kenelläkään loppuisi ruoka jouluna jos syöjiä onkin yksi enemmän! Ja eikö joulun kuulu olla aikaa, joka vietetään läheisten kanssa nauttien kiireettömyydestä ja ajasta yhdessä? Miksi siis Suomessa pitää olla sukulainen, piti niistä tai ei, tai sitten saat olla yksin, vaikka 364 päivää vuodessa olisitkin tervetullut, mutta annas olla jos on Jouluaatto niin ihmisten vieraanvaraisuus loppuu siihen. Miksi?

Ylihuomenna tulee muuttoauto ja ystävät, kaikki pitäisi olla siihen mennessä laatikoissa ja sunnuntaina tulen vielä siivoamaan asunnon ja jätän avaimet pöydälle. Osoitteenmuutos on tehty, kortit haettu ja kirjoittamista vailla, jääkaappi lähti äsken Mynämäkeen ja ruoat asuu parvekkeella pari päivää, sänky lähti eilen, nukun siis sohvalla, kukat on kaikki viety, PlayStation2 ja pelit myin alakerran peliliikkeeseen, CD-levyt menee divariin huomenna, vaatteet mahtui kasseihin ja sortteeraan ne ensi viikon jälkeen, kun selviää kuinka pitkän viisumin sain. Maanantaina ajan Helsinkiin haastatteluun ja jatkan Laukaaseen sukuloimaan koko viikoksi, tiistaina pistäydytään kummitädin kanssa Tuurissa, ihan uteliaisuuttani, ja loppuviikolla suuntana on Tampere. Nyt on pientä stressiä kaikesta tekemättömästä vielä, mutta lauantaina toivottavasti helpottaa. Muutama lasi punaviiniä luultavimmin kuluu hyvässä seurassa ja ehkä silloin käsitän reissun olevan todellisuutta.

"Jokin ei ole niin kuin kuuluisi.

Ihmiseni ei kulje poikki lattian missä se kulki ennen.

Se on jättänyt minut joillekin muille

Joudun odottamaan

Mutta vain kunnes joku tulee takaisin

Siihen asti olen juhlallisen yksin!"