and I'm free...

Toinen lomapäivä menossa ja 4 viikon päästä alkaa vihdoin se odotettu Vuorotteluvapaa :). Yövuorot sujahtivat vauhdilla ja viimeinen niistä kului lähinnä leipoessa potilaiden välissä. Joulutorttuja ja sämpylöitä työkavereille sekä popcorneja ja pipareita ja hiukan maailman parasta guocamoleani, niistä oli viimeinen työvuoro Turun Kaupungille tehty. Kaapin tyhjennys, kamat mukaan ja avain seuraavalle ja se oli siinä. Lähes 14v sitten1997 jouluna tulin vastavalmistuneena sairaanhoitajana Turkuun ja koska TYKS ei kelpuuttanut listoilleen kuin turkulaisia opiskelijoita niin astelin kaupungin sijaishankintaan ja aloitin työt. Paljon mahtuu vuosiin näihin ja lähinnä uskomattomia ja positiivisia muistoja. Satoja työkavereita, monta kahvihuonetta, useita pomoja, valvottuja öitä ja aamuherätyksiä, ylitöitä ja vain yksi vapaa joulu, tuhansia potilaita ja omaisia sekä uusia ystäviä yhden ihmiselämän verran. Virheitä on taskussa monta, mutta vielä enemmän uuden oppimista ja tieto-taitoa, jota ei kirjoista saa. Nyt on aika hetken tehdä jotain aivan muuta. Lähden etsimään, muun muassa, kadottamaani iloa tähän ammattiin ja jos sen löydän niin palaan takaisin.

Eilen saaristomerellä risteili iloinen työporukka. 40 ihmistä muisteli menneitä ja haikeana käänsi uuden sivun, mutta päälimmäiseksi kaikille varmasti jäi mieleen ilo ja nauru sekä yhteenkuuluvuus, joka meillä oli. Joukosta oli monta ihanaa työteveria poissa, joiden olisi suonut olevan mukana, mutta valehtelisin jos väittäisin etten henkilökohtaisesti olisi iloinnut yhden ilkeyden ruumiillistuman puuttumista. Eikä kukaan muukaan sitä kaivannut tai muistanut. Nyt olimme yhtä suurta perhettä, koska kenelläkään ei ollut tarvetta olla keskipisteenä kehumassa itseään ja haukkumassa muita. Olen yltiökiitollinen ihanista ystävistäni ja kannan montaa hetkeä ja tarinaa sisimmässäni olen sitten missä tahansa tulevaisuudessa. Kuvaaminen on minun tapani muistella asioita ja kamera sai laulaa eilenkin. Väsynyt, mutta onnellinen matkustaja on tänään lähinnä nukkunut ja huomenna on päivä, ja voimat, uusia jälleen :).

Tänään varasin vihdoin haastatteluajan konsulaattiin. Ma 28.11 klo 9:10 ilmoittaudun Kaisaniemenkadulla Helsingissä ja yritän vakuuttaa haastattelijan myöntämään suoraan 12kk viisumin. Matka jatkuu siitä sukuloimaan Keski-Suomeen ja sen jlk onkin viimeinen viikko jäljellä. Käsittämättömän nopeasti aika juoksee. Kahden vkon kuluttua on joulukuu ja ensi viikolla on jo Kiitospäivä USA:ssa. Pitänee muistaa soittaa sinne silloin...Huomenna pakkaan ja pakkaan ja pakkaan ja näen jälleen ystävän ja yritän opetella tajuamaan se tosiasia ettei minun tarvitse mennä töihin pitkääään aikaan :).