Marraskuussa jo...

Tänään sain vihdoin oikean kokoisen passikuvan itsestäni kaikilla ihmestandardeilla ja yritin täyttää viisumihakemusta. Ja Shit-Fuck-of-course serveri tökkii. Noh, puoleen väliin sain täytettyä ja sit stoppas. Onneksi se tallentuu ja sitä voi jatkaa, mutta nyt olis ollut hyvä "draivi" sen tekemiseen. Muistaakseni viimeksi, kun kyseistä turistiviisumia anoin sitä ei tehty netissä. Soitin vain haastatteluajan ja printtasin hakemuksen ja täytin ja ilmestyin Katajanokalle Helsinkiin aamuvarhaisella ja iltapäivällä sain viisumini. Haastattelija aloitti englannilla kyselyn, mutta vaihtoi suomeen jossain kohtaa, kun totesi ettei mulla ole hankaluutta kummassakaan kielessä ja vaikutti tuntevansa olonsa epämukavaksi. Nyt ainoa vaihtoehto on täyttää se netissä ja tarttee listata kaikki USA:ssa käynnit viimeisen 5 vuoden ajalta. Huh, kuka niitä nyt enää muistaa? Hakemus on moniosainen ja vaatii tarkkuutta ettei se veny sen vuoksi etten ole täyttänyt jotain kohtaa. Yritän saada haastattelun muuton jälkeiseen maanantaihin niin voisin ajaa Helsingin kautta Laukaaseen. Katsotaan miten käy...

Halloweenia edeltävä viikonloppu oli päännollausviikonloppu. Perjantaista sunnuntaihin Päijänteen hiljaisuudessa, hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja ihmisiä, joihin voi luottaa ja jotka ei hauku tai arvostele, kuuma sauna ja palju sekä unta. Taivas. Se fiilis kun ympärillä avautuu hiljaisuus, joka jatkuu ja jatkuu. Järven selkä hehkuu silmien edessä ja taivaanrannassa näkyy hentona kaupungin silhuetti. Aurinko kultasi vastarannan harjun ja leikki vedessä, se lämmitti yllättävän paljon vuodenaikaan nähden ja muistutti vielä hetken menneestä kesästä ja sen lämmöstä. Luonto valmistautuu talveen ja lumeen, se poistaa kaikki värit varastoon jakaakseen niitä taas keväällä. Tavallaan luonto siis sisustaa joka vuosi muutamaan kertaan ja omaa jakautuneen persoonallisuuden tai muistuttaa suurta, onnellista ja outoa perhettä. Eri värimaailma, eri tunnelma, eri hahmo.
Talvella luonto on asiallinen, pedantti, kylmä ja mustavalkoinen, se hoitaa omat asiansa eikä halua tulla häirityksi. Se on tavallaan pomo tai perheen pää. Keväällä taas elämme kuin koko maailma olisi yhtä pastellisävyistä lastenhuonetta, karusellihevosten pyöriessä ja lasten naurun kantautuessa kaikkialta korviin. Se saa iloiseksi ja sosiaaliseksi jälleen. Se muistuttaa väreillään ja kuplivuudellaan lasta ja tuo toivon tullessaan. Kesämme on hienostunut, lämmin ja vieraanvarainen. On kuin asuisimme salaisessa puutarhassa tai ajanpatinoimassa sukukartanossa, jonka jokaisen kulman ja sopen tunnemme, se on ennalta-arvattava, mutta turvallinen ja aina yhtä odotettu. Neljäntenä perheeseen liittyy syksy. Porukan musta lammas, väripilkku, taiteilijaluonne.  Arvaamaton, jännittävä, kapinoiva, mutta uskollinen ja joka liian usein vaan on väärässä paikassa väärään aikaan. Syksyä ei muista arvostaa ennenkuin se jää kiinni kolttosistaan ja joutuu vajaan vuolemaan puu-ukkoja rangaistukseksi ja on taas poissa silmistä koko pitkän talven. Neljä vuodenaikaa on jotain mitä olen aina rakastanut, lempparia on hankala sanoa, on aina ollut ja tavallaan se mitä eletään on se paras, mutta jossain kohtaa odottaa seuraavaa täysin malttamattomana. Vuodenajat antaa energiaa ja rytmittää elämää ja olisikin luultavimmin vaikea sopeutua asumaan pelkässä kesässä tai talvessa. Onneksi ei tarvitse.

                                              
Seitsemän työvuoroa odottaa tekijäänsä ja sen jälkeen alkaa VAPAUS :). Halla muutti jo äitille ja nauttii lintujen laskemisesta päivittäin. Siellä on portaat mitä juosta yläkerrasta alas ja taas takaisin ja lähes kokoaikainen seura. Minulla huonekalut käy vähiin, sänky odottaa vielä hakijaa samoin kuin pari pienempää tavaraa. Kirpputori on saanut osansa ja roskis osansa, astianpesukone löysi ilahtuneen kodin ja pesukone jatkaa pyörimistään muualla. Mieli on hyvä ja vapautunut ja stressi toivottavasti hellittää työpaikan risteilyn jälkeen. Siihen pitäisi tämän kaiken keskellä jaksaa vielä keskittyä. Good-Bye-dinnereitä on pari jo ollut ja muutama olisi vielä edessä, onneksi on Skype ja koko vuosi aikaa keksittyä ihan mihin vain mikä kivalta tuntuu. Ikävä tulee taatusti ihmisiä ja jopa paikkoja, mutta kaikkea ei vaan voi saada ja nyt valinnat on nämä. Katsotaan missä ollaan vuoden kuluttua tänään...??+