7 viikon jälkeen

Ensi sunnuntaina Suomi saa uuden presidentin. Niinistö vai Haavisto? Eilen ajelin Nordic Heritage museoon ja annoin ääneni Saulille. Tavallaan olisi hienoa saada Suomeen takuulla maailman ensimmäinen avoimesti homo presidentti puolisoineen, mutta en vaan usko, että suvaitsevaisuuden osoitus tai esimerkin näyttö maailmalle on oikea syy äänestää jotakuta presidentiksi. Olin tositosi iloinen, että Niinistön vastapeluri on Haavisto, kun selvisi ettei Sauli saa yli puolta kaikista äänistä ensimmäisellä kierroksella, sillä kuka tahansa Paavoista (Väyrynen-Lipponen-Arhinmäki) olisi ollut katastrofi ja inhoan sikaniska-Soinia vaan yleensä ja hänen päästämisensä edustamaan Suomea olisi ollut nolointa ikinä ja osoittanut, ettei Suomen kansa tajua millaisen kuvan maailmalla antaa itsestään ja olisimme todella leimautuneet suvaitsemattomiksi ja rasisteiksi. Ja naiset tällä vaalikaudella vaan ovat olleet "Blaah", ei ole samaa virtaa kampanjoissa tai henkilöissä kuin oli Halosen kaudella. Siispä ei ollut edes vaikea antaa ääntään tällä kertaa. Jos Haavisto voittaa  niin hyvä niinkin, mutta toivon toki enemmän Niinistön voittoa.

Museossa oli peräti kummallista kuulla yht'äkkiä suomea. Ihmisia oli tusinan verran paikalla ja vaalivirkailijatkin olivat suomalaisia. Passilla todistin henkilöllisyyteni ja täytin osoitelapun ja annoin ääneni pöytään liimatun pahvisuojan takana ja suljin itse lipukkeen kuoreen ja sen jlk laitoin viralliseen kuoreen ja luulin itse asiassa, että ulkomailla on joku viralliseksi vaalivalvojaksi luokiteltava henkilö, joka avaa kuoret ja ilmoittaa Suomeen annettujen äänien määrän, mutta ei kuulemma ole näin vaan kuoret lähtivät eilen illalla Fedexin koneella kohti Suomea ja saapuvat tänään viralliseen laskentapaikkaan, jossa ulkomailla annetut äänet lasketaan. Ympäri maailmaa siis Fedexin koneet kantoivat viime yönä keltaisia kuoria Suomeen, jotta voimme todistaa maailmalle olevamme todellinen demokratia ja vaalisalaisuus on todellista. Hyvä puoli tässä 10h aikaerossa on se, että jahka juon kupillisen kahvia ja syön aamupalajogurttini viikon päästä tähän aikaan niin kello alkaa olla Suomessa sen verran, että ennakkoäänet on jo annettu ja alustava tulos saadaan kuka maatamme johtaa ainakin seuraavat 6 vuotta ja olemmeko maailman suvaitsevaisin kansa vai vaan kansa, joka melkein äänesti homoparin keulakuvakseen, mikä ei olisi huono meriitti sekään.

Äänestyksen jälkeen menimme Janin kanssa lounaalle paikalliseen Deli-Bakery-Restaurant:iin, Picolinos. Museon työntekijä suositteli paikkaa ja löysimmekin aivan loistavan paikan. Delin puolella söimme lounaan, minä lihapullaleivän ja talon salaatin ja Jan lihapullaleivän sekä jonkin vihanneskeiton. Tiskillä oli myynnissä home-made pastaa ja salaatteja ja tuoretta leipää sekä italialaisia herkkuja oliiviöljystä lihamurekkeeseen sekä Bakeryn puolella leivonnaisia ja eriparikahvikuppeja. Ravintolan puoli on auki varsinaisesti vasta illalla, mutta isäntä sanoi, että tarjoilevat sinne lounasta jos paikat Delin puolella loppuvat kesken. Tilaus piti tehdä tiskillä ja maksaa, mutta pöytiin tarjoiltiin. Ulkopuolella vilisi rauhallinen lähiöliikenne ja kadun toisella puolella oli videovuokraamo, jätskikauppa sekä parturi. Vaikka ihastuimme totaalisesti tuoreeseen ja maukkaaseen ruokaan jo ennen, niin kun paikalliset poliisit astuivat sisään lounaalle totesin Janille, että nyt tiedämme varmasti paikan olevan hyvä ja edullinen.

Meatball sandwich and fresh coffee <3

 Jan tilasi mukaan Davidille lounasta myöskin

 Paikallinen parturi :D

Viikonloppu on sujunut rauhallisesti. Eilen illalla katsoimme uutta sarjaa 9 jaksoa Hulu Plussalta. "Revenge" on loistava sarja, joka sijoittuu Hamptonssiin ja kertoo nuoresta tytöstä, joka kostaa isänsä kuoleman aiheuttaneille, entisille ystäville, kaiken paljastamalla ihmisten elämästä salaisuuksia ja näin ihmiset tavallaan itse aiheuttavat oman syöksykierteensä ja vararikkonsa tai jopa kuolemansa. Kauniita maisemia, hyviä hahmoja ja sopivan jännittävä juoni. Hulu Plussalta näkee lähes kaikki TV-sarjat ja voi katsoa koko kauden jaksot putkeen eli nautimme skumppaa ja katsoimme telkkaria. Ellu on jossain poikaystävänsä kanssa koko viikonlopun ja David nautti kirjasta yläkerrassa sekä Jazzista stereoista. Ulkona sataa ja on harmaata, mutta ei yhtään harmita tämä sää, kun kuulee Suomessa olevan -20-30C pakkasta ja lunta. Päätin viime talvena, että en halua enää koskaan kokea kylmää ja lumista talvea jos ei ole pakko ja tämä leutous sopii minulle vallan loistavasti. Aamulla on lähes nollassa tai aavistus pakkasella kun suuntaan Jazzercise-tunnille, mutta aamun kunnolla valjettua lämpötila on n.6C ja ens viikolle luvataan +10C torstaiksi ja kyllä se kevät kohta saapuu. New Yorkissa odottaa mahdollisesti kylmempi keli, mutta aurinkoa siittää enemmän näillä leveysasteilla ja lumikin pysyy vain pari päivää jos sitä tulee eli "my kind of winter" :).

Huomaan ajattelevani jopa yksin ollessani englanniksi. Eilen museolla oli jopa hankala puhua suomea, kun on niin tottunut englantiin jo. Skypessä suomi sujuu jotenkin helpommin, mutta täällä se vaatii keskittymistä. Ymmärrän nyt hyvin miksi ihmiset puhuu sekaisin kahta kieltä. Väkisinkin käyttää englantia tiettyihin sanontoihin ja sanoihin, vaikka kuinka yrittää puhua suomea. Näen unet englanniksi ja puhun koirille englantia yksin ollessanikin ja latasin puhelimeen ohjelman, joka antaa joka päivä uuden englanninkielisen sanan selityksineen ja voin näin opetella lisää sanoja. Olen jo pari vuotta täällä käydessäni yrittänyt opetella uuden sanan/reissu ja kesällä se oli "adirondack" mikä ei oikeastaan ole sana joka voidaan kääntää suoraan vaan adirondack tuolit ovat tietynlaisia ja opettelin niiden virallisen nimen, koska minua häiritsi kutsua juurikin tuon laisia tuoleja vaan "rantatuoleiksi", selitys tämäkin vaikkakin outo. Tässä linkki "Adorondack"tuoleihin;
http://www.adirondackchairs.com/?source=googleaw&kwid=adirondack%20chairs&tid=exact&gclid=COaq-qfX9a0CFWgaQgodii2itw

Ennen rantatuolimallia opettelin sanan "deciduous" eli putoava eli deciduous tree on lehtipuu, joka pudottaa lehtensä  verrattuna ikivihreään puuhun. Eilen pyysin Janilta uutta sanaa ja antoi; "recalcitrant" eli niskoitteleva tai ns.asennevammainen ja jostain syystä se sopii tähän hetkeen ja elämään teinipainajaisen kanssa. Ehkä tuntuu turhalta tai nipottavalta opetella outoja sanoja, mutta mua häiritsee oikeasti sanavarastoni köyhyys täällä välillä. Suomeksi osaan artikuloida selkeästi ja sopivasti sivistyssanoja käyttäen ja koen omaavani rikkaan sanavaraston sekä tiedän kykeneväni äidinkielellisesti oikeaoppiseen kirjoittamiseen enkä yleensä jää kieliopillisesti jalkoihin tai häviä jos pitää ilmaista itseään kielellisesti, mutta englanniksi hallitsen vain ns.tavallisen keskustelun vaivatta ja oikeaoppisesti. Ymmärrän kyllä kaiken kun puhutaan, mutta tiedän etten osaa läheskään kaikkia haluamiani sanoja elikkäs yritän opetella englanninkielen seuraavaa vaikeustasoa etten vallan tylsisty elämääni :). Ja tuskin sanavaraston laajentamisesta koskaan haittaa on, millään kielellä.

No niin, sunnuntai on pyörähtänyt käyntiin, 7 viikkoa Amerikassa on takana ja onneksi vielä monen monta viikkoa edessä. Aamiainen odottaa jääkaapissa ja Mikey tarvitsee ulkoilua eli poistun yläkertaan ja palaan päiväkirjamaailmaani jälleen, kun on jotain sanottavaa/kerrottavaa.... Lämmintä lopputammikuuta Suomeen!