Arkea Mercer Islandilla

Istun jälleen Starbuckissa, nyt tosin Mercer Islandilla. Lauantai-iltapäivä on pitkällä, aurinko paistaa ja tuulee niin, että heikompia hirvittää. Pari viikkoa on takana elämää länsirannikolla ja vaihtelua riittää arjessa. Eka viikko taisteltiin, jotta saatiin Ziggy ajoissa kouluun ja sieltä pois ilman, että poikaystävä seurasi mukana ja viime viikonloppuna neiti lensi Oregoniin tapaamaan biologista perhettään ensimmäisen kerran sitten synnärin. Jännittävä tilanne kaikille, eri tavalla vain. Tämä viikko on ollut lunta täynnä ja kaikki paikat kiinni, mutta nyt paistaa ja kadut on auki. Aika tuntuu lentävän sellaista vauhtia etten ole ehtinut laittamaan ajatuksia tänne kirjalliseen muotoon, mutta ehkä nyt...

Seattlen länsiosa oli mulle entuudestaan tuntematonta aluetta ja ajelin siis sinne yhtenä päivänä Chihuahua mukana ja kamera tietty. Pugent-lahti avautuu kauniisti ja sen takana Olympia-vuoret lumihuippuineen. Näin suomalaisena vuoret salpaa hengityksen aina ja jaksan ihastella niitä vaikka kuinka kauan. Vesi on tuttu näky turkulaiselle, tai keskisuomalaiselle oikeastaan, mutta vuoria ei meillä koskaan näe niin siksi tuo yhdistelmä on vaan niin kaunis. Ilma oli about +1C ja arkipäivä niin kadut hiljaisia ja sain rauhassa pysähdellä ottamaan kuvia. Toivottavasti nämä ihmiset ymmärtävät miten kauniissa paikassa asuvat?

Alki Beach on telvella tyhjä, ulkoilijoita riittää tosin. Ajopuita on kulkeutunut suunnaton määrä ja jotenkin uskomatonta ettei ne kelpaa kellekkään täällä. Suomessa joku jo keräis ne ja myis kalliiseen hintaan Silakkamarkkinoilla osan maalattuna maisemalla ja osan muuten vaan. Jos asuisin täällä niin takuulla keräisin noita puita ja tekisin jos jotakin aitaa ja istuinta puutarhaan. Tai sitten niitä riittää niin paljon...tiedä häntä. Tosin sairaanhoitajan palkalla rannalta talon ostaminen ei välttämättä onnistuisi.

Olympic-vuoristo ja Olympian niemimaa näkyy Seattleen ja Alki Beachille uskomattoman kirkkaana.Se on tunnettu ekosysteemien monimuotoisuudestaan. Lumihuippuisten piikkien välissä laajat alppiniityt ympäröi vanhoja metsiä, joista paras esimerkki on ehjä ja suojattujen lauhkean sademetsien Pacific Northwest. Puistossa on myös 100 km erämaata ja rantaviivaa. Vuorten ympäri pääsee ajamaan ja edessä aukeaa Tyyni valtameri. Sinne aion suunnata joku päivä...

Aito Oregon Duck-fani pipossaan :). Rhode Islandilta ostettu takki tulee oivalliseen käyttöön näissä säissä. Veden ja tuulen pitävä, fleece vuori, mutta ei sadetakki.

Mikey nautti auringosta, kunhan sai olla kassissa. Raitis ilma laittoi yskimään ja herra kaivautui kassiin ja nautti retkeilystä omalla tavallaan.

Ajopuuryteikkö rannalla. Olematon lämpöarvo, mutta kuivia nuo ainakin olisi. Mitä lie puuta, olisi mielenkiintoista tietää...??Jonkun verran rannalla näkyi nuotion jäänteitä eli ehkä nuoriso kokoontuu rannoilla ja polttelee vesirajassa nuotiota?

Näissä kelpaisi asua!

Kaksi tapaa terkentaa sama kohta! Järkkärikamera on super IHQ !!

Seattlen tunnetuin maamerkki, Space Needle, näkyy tälle puolen lahtea hyvin. Pari faktaa siitä:

Space Needle  sijaitsee Seattle Centerissä ja se rakennettiin 1962 Maailman näyttelyä varten. Torni on 184m korkea, 42m leveimmältä kohdaltaan ja painaa 9.5tonnia. Valmistuttuaan se oli korkein rakennus Mississippi joen länsi puolella. Space Needle on rakennetu kestämään 89m/s puhaltavaa tuulta, 9,1 Richterin asteen maanjäristystä (Intian valtameren järistys joulukuussa 2004 oli 9,1 Richterin asteikolla) ja tornissa on 25 ukkosenjohdatinta suojaamassa salamoinnilta. 

Sitten koitti sunnuntai ja alkoi satamaan lunta. Näillä leveysasteilla sitä ei toivota kuin vuorille missä laskettelukeskukset ovat ja niimpä koko kaupunki on sekaisin jo parista sentistä. Ja ei kai lumi haittaisi pelkästään, mutta maa jäätyy ja autolla ajaminen mäkisissä paikoissa on lähes mahdotonta, nastarenkaita ei ole, ainoastaan jonkinlaiset kitkat ja lumiketjut ihmisillä jos oikein pahaksi muuttuu ja asuvat korkealla. Kaunista oli, lunta tuiskusi pari päivää ja meillä on onneksi kolme autoa, joista kaksi manuaalisilla vaihteilla ja yksi automaattivaihteinen neliveto Subaru, sillä pääsi liikkumaan kun muut hyytyi ja suti ylämäessä. Tosin suomalaista ajotaitoa arvostettiin ja sain olla se, joka toimitti asioita ja kun auton kanssa pääsi tutuiksi niin ajaminen sohjossa liukkaalla oli oikeastaan hauskaa. Kun totesin etten jää kiinni lumeen ja sohjoon siis niin otin ilon irti sladittelusta ja käännöksistä.

Mikey yritti kävellä yhdellä jalalla ulkona jos se vaan olisi mahdollista, sillä lumi ulottui polviin raukkaa ja sohjo oli kylmää. Mutta nekku-näppärä kulki mun perässä aamupissalla ja astui tekemiini jalanjälkiin aina kun mahdollista. Fiksu koira. Muut koirat nautti lumesta ja raikkaasta ilmasta, vaikkakaan puistoon ei päässyt kun mäkien päälle ei päässyt muilla autoilla enkä ota märkiä koiria omaani ellei ole pakko.

Täällä päin jenkkilää on melkoisen paljonkin saunoja. Tässä talossa jopa kaksi. Yläkerran "master bedroomissa" on omansa, kahden hengen pieni sauna ja alakerrassa on tämä, isompi ja ihan kohtuu hyvä. Alun perin nuo lauteet oli polven korkeudella ja kun Zagerit ostivat talon sanoin ensi töikseni että lauteet on perseestä, lämpö nousee ylös ja ne pitää nostaa jos saunaa haluaa käyttää kunnolla. No Harviasta tuli miehet ja nostivat lauteet ja samalla oveksi vaihdettiin lasiovi puunupilla entisen umpipuisen tilalle, jossa oli metallinen kahva. Kiukaassa on liian vähän kiviä, mutta sen kanssa voi elää ja lattiassa ei ole lattiakaivoa, mutta kuivuu se muutenkin kun muistaa jättää oven auki. Sähkösaunaksi tämä on aikas hyvä, lauteelle pystyy kiipeämään vaikkei ole alapenkkiä ja löyly on aikas kivan kostea. Jos tämä olisi Suomessa tästä saisi irti niin paljon enemmän. Ulkopuolella on suihku ja takkahuone ja terassi jonne mielestäni kuuluisi palju, mutta nyt ei olla Suomessa eli näillä mennään ja ihana päästä edes saunaan pitkästä aikaa. Kaipaisin löylynhenkeä ja kiulua ja kauhaa sekä pellavaisia laudeliinoja ja paria siideriä niin jo vain :)! Mutta eikun jalat ylös kohti kattoa ja lämpöä kehin ja pullosta vettä kiukaalle niin sujui se niinkin.

En viitsinyt kauhistuttaa naapureita kierimällä hangessa, mutta vilvoittelin terassilla ja jätin jalanjälkeni todisteeksi. Hulluna nää piti anyway kun ilman kenkiä olin lumessa, mutta sanoin vaan "että te ette vaan tajuu" :).

Marimekko design

Lake Washington näytti kuin olisi ollut jäässä, mutta rasvatyyni sää aiheutti aistiharhan, kaunista silti!

 Tässä siirsimme auton mäen päälle ennenkuin jäätävä sade alkoi, koska otimme varman päälle että pääsen ajamaan lentokentälle ja hakemaan Ziggyn, joka palasi viikonloppuvisiitiltä biologisten sukulaistensa luota. Pyjamahousut, UGGsit ja Oregonin pipo sekä kummitädin kutomat lapaset oli hyvä ulkoiluasu tällä kertaa.

 Subaruni oli jääkuutio, kun sillä piti lähteä liikkeelle. Hetki meni lämppärin huutaessa täysillä ennenkuin pystyi edes skrapaa näyttämään, ihme kyllä lukot aukesi pienen yrittämisen jälkeen.

 Pojat, Teddy ja Henry, saatteli takapihalle kun putsasin autoa. Näkymätön sähköaita toimii hyvin ja koirat voi olla vapaina pihalla eikä koko ajan tarvitse miettiä karkaako ne, ei karkaa. Kaulapanta antaa äänimerkin kun lähestyy maahan kaivettua merkkiä ja jos äänimerkistä ei välitä se antaa kaulapantaan sähköiskun. Ei mitään kauheaa shokkia, mutta tarpeeksi jotta koira välttää aitaa. Koira ehdollistuu ääneen ja oppii pysymään riittävän kaukana varsinaisesta "aidasta". Kovasti kätevä juttu.

Starbucks on täynnä elämää, pari teinipoikaa pelaa shakkia tuossa ja eläkeläisparinkunta on päiväkävelyllä ja sumpilla samalla, yksi tutoroi koulupoikaa matematiikassa ja monet vaan istuu yksikseen kuten minä ja on läppäreillään tai lukee Kindle:iä. Osa tekee töitä jooga-trikoissaan eli joko matkalla sinne tai sieltä, ennen kuin pitää olla kotona, missä tod.näk. odottavat arjen kiireet. Taustalla soi Jazz ja täällä saa istua juur niin kauan kun siltä tuntuu. Kukaan ei aja ulos tai sano että osta lisää jos haluat istua. Ilmainen WiFi on käytettävissä jos haluaa ja osassa Starbuckseja on takka ja löhötuolit. Niistä nautin lumituiskun aikaan kun toimittelin asioita ja kuskasin Ziggyä linja-autopysäkille tai hain sieltä. Teini kahlasi poikaystävän kanssa Seattlen lumisia katuja veti varmasti pään täyteen ja aiheutti pahennusta julkisilla paikoilla. Mutta tehköön mitä tekee, se on täysikäinen nyt ja itse vastaa jos tulee pidätetyksi.

Lumi suli muutaman päivän jälkeen ja nyt on kadut vain märät piiskaavasta sateesta johtuen. Tässä oli luultavimmin tämän talven lumi ja hyvä niin, näiden ihmisten kannalta ja kaupungin toimivuuden kannalta. Koulut olivat myös kiinni 4 päivää ja enempää ei yleensä ole koulukalenteriin laskettu Snow-daytä eli saisi siis riittää. Lapsilla oli viikon ylimääräinen loma, koska maanantai 9.1 oli Martin Luther King Juniorin päivä ja kansallinen vapaapäivä ja sen perään saatiin lumi. Talviloma on 4 vkon päästä ja kevätloma pääsiäisviikolla eli kyllä tässä lomia riittää.