9.12.2011 klo 14:05 kohoaa IcelandAir siivilleen Helsingistä määränpäänään ensin Islanti lyhyellä välilaskulla ja sen jälkeen John F. Kennedy International Airport in NYC...
Nyt se on siis totta, lentolippu meinaan :). Vielä viisumi ja se oli siinä.
Melkein kaikki kamat on myyty, vaatteita koitan blokkailla ja organisoida eri pinoihin; mukaan, ehkä mukaan, varastoon, lainaan, roskiin, myytäväksi... miten ihmisellä voi olla näin paljon vaatteita? Ja vasta vuosi sitten kävin ne läpi ja heivasin ison kasan. Mutta ei köyhän ole varaa ostaa joka pippaloon uutta kolttua ja vanhoja on vaan jossain säilöttävä ja naisihmisellä vaan on muutama eri värinen talvitakki ja minä nyt satun pitämään pyjamahousuista ja villasukista eli niitä löytyy myös viikon jokaiselle päivälle omat, ja ehkä muutama yli. Ja nyt ei puhuta vielä edes kengistä. Huokaus, ne vasta oma lukunsa ovatkin. Millä ihmeellä osaan päättää mitkä lähtee mukaan? Pakko ottaa talvikenkää eli UGGsit ja peruskenkää syksyyn/kevääseen eli tennareita ja sit lenkkarit salille ja korkkarit parempiin bileisiin ja vaan vaihtoehtoja, niitä täytyy olla. Ja olen päättänyt olla ottamatta kumppareita tai laskettelumonoja, ne vaan on pakko ostaa paikan päältä, painavat liikaa. Mutta koskaan ennen en ole kiinnittänyt huomiota siihen miten paljon Converset painaa! Paljon enemmän kuin vaikka UGGin saapikkaat. Kumi painaa, mutta liian hyviä kenkiä ne ovat tänne jätettäviksi. Ja kaipa pakkaan talvicrocsini ja pitkävartiset saapikkaat. Saisin helpost täytettyä yhden matkalaukun kengillä. Karsiminen siis jatkuu edelleen...
Tänään on vuorossa ensimmäinen monista good-bye-illallisista. Vanhat työkaverit istutaan saman ruokapöydän ääreen ja jutellaan kuulumiset pari kertaa vuodessa yleensä. Joskus useammin. Nyt onkin puhuttavaa, sillä kaksi on lisääntynt viime kevään jälkeen, yksi otti juuri virkavapaata ja muuttaa Tampereelle miehen perässä ja minä lähden Amerikkaan. Seuraava tapaaminen onkin ehkä aika pitkän ajan kuluttua, jos koko sakki meinataan saada paikalle. Elämä kuljettaa kaikkia eri kaupunkeihin, mutta yhteys säilyy. Kirralta aloitettiin yhteinen taival vuonna 2004 ja silloin yksi oli tuore hoitaja ja vielä alle 20v ja minä olin palannut Saudeista ja täyttänyt juuri 30v. Nyt vain yksi on töissä kyseisellä osastolla, mutta yhteys on säilynyt ja se on hienoa. Tätä kaikkea tulen kaipaamaan maailmalla, ystäviä, mutta onneksi on Skype ja internetti, välimatkat lyhenee koko ajan.
Huomenna soitan vielä Tehyyn, kopioin sopparit ja lähetän eteenpäin, soitan palkkatoimistoon ja patistan niitä, sanon kämpän irti, varaan muuttomiehet, vien papereita työkkäriin, varaan haastatteluajan konsulaatista, metsästän banaanilaatikoita ja toivottavasti myyn pari huonekalua... kiirettä siis pitää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti