Homma etenee :). Pomot allekirjoittivat vuorotteluvapaasopparit ja sijainenkin on saatu. Taivaanlahjana ilmestyi entinen työtoveri keikalle ja lupasi samantien tehdä vuoden sijaisuuden eli hii-o-hoi ja siivet alle.
Nyt vaan palkkatoimistosta kun joku ehtisi laittaa 12kk palkkatodistuksen ja muutama allekirjoitus ja paperit eri tahoillensa niin se oli sitten siinä :). Pakko myöntää, että hymy on herkässä.
Banaanilaatikoiden metsästys alkaa/jatkuu todenteolla ja huonekalut on myynnissä. Arkku, sänky ja vitriini ovat jo uudet omistajansa löytäneet, kunhan hakisivat vaan pois ja ruokapöytä, vaatekaappi ja antiikkinen piironki odottavat uutta omistajaansa vielä. Skootteri muuttaa Paimioon ja saa ansaitsemansa eläkekodin, vuokraisännälle pitää muistaa soittaa tässä kuussa ja konsulaatista varata haastatteluaika, jotta saan anottua viisumia ja lennotkin pitäisi muistaa hankkia. Ystävät Amerikassa lähettävät "kutsukirjeitään", joilla todistan etten joudu maksamaan asumisesta ja ensi kuussa voinkin sitten sanoa puhelinsopparin irti sekä laajakaistan ja kotivakuutuksen ja liikennevakuutuksen. Matkavakuutukseen otan jatkoaikaa, koska reissu on yhtäjaksoiselta pituudeltaa >90vrk ja irtainvakuutus kattaa varastossa majailevat tavarani.
Itsekkin ihmettelen välillä miten helposti ja sujuvasti kaikki kuitenkin rullaa, vaikka paperisota onkin melkoinen. Suurin osa ihmisistä suhtautuu iloiseninnokkaasti tähän hommaan. Positiivista kadehdintaa ilmoilla kun jutellaan ja sen ymmärtää. Elämä on valintoja täynnä ja koska olen tehnyt tiettyjä valintoja aiemmin elämässäni pystyn nyt ottamaan vuoden irtioton normi arjesta ja se ei valitettavasti ole monelle mahdollista. Ainakaan tässä mittakaavassa. Mutta ei yksin maailmalla kulkeminen mitenkään hohdokasta ole aina. Asioiden jakaminen tuoreeltaan on aina palkitsevaa ja yksin reissussa olevalle sitä luksusta ei ole tarjolla. On myös itse hoidettava kaikki ongelmat ja järjestelyt mitä eteen tulee ja vaan luotettava itseensä. Joskus jopa asioissa missä ei olisi uskonut luottavansa. Mutta elämä opettaa ja matkailu avartaa. Kliseitä, mutta niin totta.
Ja tänäpäivänä kun on netti, tekstiviestit ja Skype on kaikki aivan vieressä. Joskus mietinkin olisinkohan jäänyt aikoinaan Jenkkeihin jos yhteydenpito ystäviin olisi ollut yhtä helppoa kuin tänään? Silloin piti odottaa viikko kirjeen menoa tai tuloa ja kun soitti kotipuhelimiin niin tuurilla tavoitti jonkun. Tosin kenkälaatikollinen vanhoja kirjeitä vuodelta 1993 on melko hupaisaa ja tunteikasta luettavaa. Silloin oli hiukan eri meininki maailmalla kuin nykyään.
6vkoa ja alkaa loma ja 15.12 on ensimmäinen virallinen Vuorotteluvapaapäivä ja 9.12.2012 asti olen vapaa... niin monella tapaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti