Ladyt saapuivat

Joskus kun jotain oikein odottaa niin elämä kantaa ja toiveet toteutuu. Yksin maailmalla toivoo aina tuttuja kasvoja ja tapoja ympärilleen, ihmisiä joille ei tarvitse selittää itseään tai tapojaan, jonkun joka on tuntenut kauan ja nähnyt sinut silloinkin, kun et ole parhaimmillasi. Toisinsanoen vanhoja ystäviä kaipaa uudessa elämässä, niin minäkin. Kaipaan välillä myös suomen kieltä, sillä sen puhuminen yksin on tässä kohtaa aika vaikeaa jopa, ja se on kummallinen tunne.

Joskus viime syksynä yön pimeinä tunteina Keski-Suomen sydämessä Rutaniemessä kaksi ystävää keksi ja vannoi tulevansa minua tänne Amerikkaan moikkaamaan. Saunan ja kuuman paljun lämmittämät ajatukset tuntuivat selkeiltä ja siitä lähtien reissue on suunniteltu ja mietitty, sähköposteja lähetelty puolin ja toisin, tuliaisia mietitty ja ostettu, lentoliput tilattu ja lomat anottu. Minä varasin ja vuokrasin auton täällä päässä ja Hotwire.com toimi jälleen kerran loistavasti ja päivää ennen ladyjen saapumista hain Westchesterin lentokentältä upouuden Jeep Libertyn, rubiininpunaisen, metallinhohtoisen kaunokaisen.

Perjantaina 20.4 Finnairin AY 005 laskeutui JFK:lle ajallaan 3:50pm ja olin ohjeistanut Ladyjä kiiruhtamaan tullijonoon ja hyvässä ajassa naiset purjehtivatkin läpi muodollisuuksista ja kaksi iloista ja innokasta suomalaista ilmestyi tuloaulaan, jossa odottelin perinteisen pahvikyltin kanssa. Halauksia halausten perään ja ulos hengittämään miljoonakaupungin sykettä. Ilma oli raikas ja n +18C ja aikaeron väsyttämät ystävät ihastelivat keväistä New Yorkia ja sen vehreyttä, kun ajeltiin yli Whitestone sillan ja Saw Mill Parkwayta pohjoiseen kohti Westchesteriä ja Chappaquaa.

Kotona meitä odotti Mia 6v. ja Chase 12v intoa puhkuen, vanhemmat Kim & Milan ihan yhtä iloisina, ehkä vähemmän hyppivinä vain. Positiivinen energia pursui yli äyräiden sinä iltana, kun otimme skumppaa, söimme katkarapu-pesto-pennepastaa, lapset saivat Fazerin suklaata ja Kim Fairyn pesutyynyjä. Milanille tarjosimme Tervaleijona-snapsia, mutta ihastuminen ei ollut molemminpuoleista. Salmiakki menee, mutta tama ei oikein maistunut. Väsyneet matkaajat pääsivät nukkumaa vihdoin klo 9:30pm ja tasainen tuhina kuului aamuun asti.

Aurinkoinen New York tervehti meitä lauantainakin, kun pakkauduimme autoomme ja ajelutin leidejä lähipaikoissa ennen kuin suuntasimme Tappan Zee-sillan yli Palisades Mall:lle. Hudson joki kimmalsi sillan alla ja vehreät kukkulat molemmin puolin saivat ansaitsemasa huomion vierailtani. Täällä New Yorkissa on äärettömän kaunista keväisin kun vihreys pääsee oikein valloilleen ja kirsikat, omenat ja muutkin pensaat/puut kukkivat kilpaa. Shoppailimme n.5h yhdessä Amerikan suurimmista ostoskeskuksista ja saimme koluttua vain murto-osan koko paikasta. Mukaan tarttui juhlamekkoa tuleviin tilaisuuksiin ja ihania muita kesävaatteita. Yhdet iltapäiväoluet ja takaisin autoon kolmen jälkeen ja hetkeksi kotiin nukkumaan ennen illan grillijuhlia.

Kaikki ystäväni täällä Amerikassa kokoontuivat meille illalla lapsineen. 40 henkeä nautti ruoasta, juomista ja seurasta sekä täydellisestä alkukesän säästä. Vielä viikolla luvattu ukkoskuuro pysytteli jossain kaukana ja meille paistoi aurinko ja ulkoterassilla tarkeni kevyellä vaatetuksella. Katherine täytti myös 13v eli lauloimme ja saimme kakkua. Suomineidot uivat porukkaan helposti, kaikki juttelivat ja kyselivät ja nauttivat rouvien seurasta. Nauru raikui ja skumppa virtasi. Välillä kävin auttamassa kieliongelman kanssa, mutta elekieli ja positiivinen asenne kantoi pitkälle ja taatusti väsyneet, mutta onnelliset matkaajat painoivat päänsä tyynyyn jo toista kertaa tällä reissulla.

Sunnuntai oli meidän kulttuuripäivämme. Aikainen herätys ja 7:46am olimme junassa kohti Manhattania. Westchester vilisi ikkunoiden takana ja jäi taakse, kun juna ylitti sillan ja saapui Harlemiin ja sieltä Grand Central Stationille. Tuo uskomaton arkkitehtuurin taidonnäyte valkoisella marmorilla pysäyttää joka kerta, kun sinne astun. Voisin helposti vain istua ja ihastelle kyseistä rakennusta vaikka koko päivän. Vähintään miljoona ihmistä kulkee G.C.S:n läpi päivittäin ja rakennus seisoo 42^nd Streetillä majesteettisen hiljaa. Ja vaikka se on ulkoakin kaunis niin sieltä katsottuna ei uskoisi miten korkea ja uljas se on sisältä pain. Ladyt ihastelivat rakennuksen kauneutta myös ja sieltä suuntasimmekin maan alle ja Subway verkkoon. Ensin Shuttle 42 kadun länsipuolelle ja sieltä punaista linjaa eli nro 1 alas Battery Park:n eli South Ferryyn. Ilmainen Staten Island Ferry lähtee Manhattanin eteläkärjestä ja suuntaa Statue of Libertyn ohi Staten Islandille. Sateisesta säästä ja aikaisesta ajankohdasta johtuen saimme nauttia ruuhkattomasta lauttamatkasta ja maisemista samalla. Lady Liberty seisoi saarellaan kauniina ja arvokkaana, siellä se on jo vuosien ajan valvonut New Yorkin elämää ja katsonut Manhattanin muuttuvaa kuvaa. Uudet tornit nousevat hiljalleen eteläkärkeen ja ehkä Manhattan näyttää vielä joskus enemmän siltä mihin jopa mina olin tottunut ennen syyskuuta 2001. Ehkä!

Manhattan tarjoaa loputtoman näytöksen kulttuuria, ihmisiä, ruokaa, liikennettä, rauhaa ja rakkautta ja koska meillä oli vain yksi päivä aikaa nauttia tästä yhdestä mailman suurimmista metopoleista oli pakko valita vain muutama asia ja keskittyä niihin. Lounas China townissa oli autenttinen ikkunassa roikkuvine kanoineen ja muuten aasialaisilla asiakkailla. Kanaa, katkarapuja, nuudeleita, pähkinöitä, mausteita ja muutama Singha olut, jonka jälkeen ohjasin Ladyt ruuhkaisen Canal Streetin läpi metroon ja Times Squarelle. 

Pikaisesta käynnistä huolimatta mukaan tarttui yksi käsilaukku ja “jotain pientä” enkä varmaan koskaan ole kulkenut Canalin ohi ostamatta mitään. Tinkimisen ja oikean ajoituksen mestarit tekevät täällä hyviä kauppoja. Ja meidän etuna oli sateinen päivä eli kaupankäynti oli hiljaista ja tuottaa hyvää onnea saada päivän ensimmäiset kaupat tehtyä eli meille myyminen oli tärkeää kauppiaille. Times Square ei jätä kylmäksi edes päivällä ja sateessa. Valoja, mainoksia, unelmia, värejä ja tungosta tallentui verkkokalvoille kun puikkelehdimme kohti Porgy & Bess-musikaalia Broadwaylla. Täysi teatteri ja parvekkeen eturivi antoi mahdollisuuden upota syvän etelän tunnelmaan ja orjien arkeen viime vuosisadan alkupuolella. Uskomattomat roolisuoritukset ja musiikki lumosi meidät kaikki eikä tama klassikko jätä ketään kylmäksi tarinallaan.

Aikaero teki tehtävänsä ja suuntasimme Broadway-nautinnon jälkeen junalla kotiin ja aikainen nukkumaanmeno oli helppoa ja jokainen tiesi, että aamulla on aika aloittaa 10päivän mittainen Road-trip tuntemattomaan ja siihen tarvittiin lepoa ja aikaa pakata.  Kuuntelinkin sadetta ikkunani takana pitkälle yöhön miettien tulevaa ja pyytäen enkeleitä mukaan autoon, jotta kulkisimme rauhassa tulevat tuhannet kilometrit ja jotta saisin tuotua Ladyt takaisin turvallisesti kotiin.