New York, New Jersey, Delaware, Maryland, Virginia...

Maanantaiaamu valkeni liiankin nopeasti väsyneille silmille, mutta muuten kolme naista oli intoa ja odotusta täynnä ja kassit täyteen alusvaatteita kymmenelle päivälle, uikkarit ja muutama mukava vaatekerta tulevia kilometrejä varten. Uudet vaaleanpunaiset “possut” (kassit) autoon kera kylmälaukun, 12 ploa skumppaa ( joka illalle yks ja pari etraa vappua varten), varavuode, extra tyyny, karttoja, GPS, Ipod, kamerat ja kaikki laturit sekä mun MacBook Pro ja niin suuntasimme auton keulan kohti etelää. 

Yöllinen rankkasade saa matalalla olevat kylät täällä tulvimaan moottoritien kohdalta ja tarkistinkin naapurikylässä asuvalta ystävältäni tilanteen, kun pysähdyimme ostamaan mailman parhaita Bageleita aamiaiseksi ja sain vahvistuksen tulva-ajatukselleni eli kiersin pari kylää ja otin kiinni Saw Mill Parkwaysta vasta Thornwoodin jälkeen. Tuo johtaa Henry Hudson Parkwaylle ja samalla Manhattanille ja West Side Highwaylle. 

Georg Washington Bridge (G.W.B) kohoaa ylväänä Hudson-joen yllä ja antaa mahdollisuuden poistua New Yorkin sykkeestä New Jerseyn puolelle. Se miksi joku haluaa siellä viettää aikaa enempää kuin on pakko on mysteeri minulle? Ruma, harmaa, epäkäytännöllinen, likainen ja vaarallinen osavaltio, mutta pakollinen jos haluaa New Yorkista etelään… ja sinnehän me halusimme kohti aurinkoa ja lämpöä, toivottavasti…

Manhattan näkyi sivuikkunastamme jonkin aikaa ja häipyi vihdoin sumuun ja uudet tuulet puhalsivat meitä eteenpäin kohti ensimmäistä etappia, Virginia Beachiä. Aamuinen moottoritie oli kohtuullisen rauhallinen, kuten olimme toivoneetkin, ja automme nieli kilometrejä vauhdilla. Bensa New Jerseyssä on huomattavasti halvempaa kuin naapureissaan ja olinkin tarkoituksella lykännyt tankkausta kunnes pääsimme “halvemmille kulmille”. Jerseyssä ei myöskään saa itse tankata vaan nautimme “full service”-asemasta bensan ollessa  3,80$ /gallona eli n.4litraa, ostimme Starbucksista ekat, ja ihme kyllä matkamme vikat, kahvit mukaan ja takaisin moottoritielle

Takapenkkiläinen pääsi huomattavasti helpommalla, sillä siellä sai nostaa jalat ylös, syödä/juoda rauhassa ja vaan katsella maisemia ja tutkailla kartoista missä ollaan ja mitä ympärillä näkyy. Etupenkkiläisen tehtävänä oli olla apukuskina, jos tarviin kartta-apua GPS:stä huolimatta ja etupenkkiläisen vastuulle jäi myös valokuvaus ajettaessa ja vaikka järkkärini onkin hyvä ja tekee paljon kuvaajan puolesta niin silti pitää olla silmää tähdätä ja toimia nopeasti sekä auttaa kameraa tarkentamaan juuri haluamaasi kohteeseen. Liikenne vilisee ohitse vauhdilla, samoin maisemat ja tienvarsikyltit ja kaikki hupaisat yksityiskohdat ja koska kaikki halusivat muistoja matkasta niin etupenkkiläisellä oli luottotehtävä. Iltaisin yritin ladata kuvat koneelle ja rajata, tarkentaa ja poistaa niitä niin, että saisimme mahdollisimman kattavan ja monipuolisen sekä samalla hyvälaatuisen kuvan matkastamme. Digikamerat on ihanteellisia tähän tarkoitukseen eikä koskaan ole väliä ottaako kymmenen vai sata kuvaa päivässä. Kaukana on nuo ajat, kun lomamatkalla riitti 24 tai 36 kuvan filmi ja piti jännittää onnistuiko yhtään kunnes posti toimitti kuoren.

New Jerseyn jälkeen oli vuorossa Delaware sitten Maryland ja vihdoin Virginia illalla. Ajoimme maisemareittiä alaspäin ja US-1 kuljetti meitä Atlanttia hipoen ja meri näkyi hiekkadyynien takana aina ajoittain sekä ylittäessämme toinen toistaan upeampia siltoja. Lounas Applebeessä ja US-13 South kulkee yli Cheasapeake Bay silta-tunneli-kompleksi ja se on yksi insinöörityön taidonnäytteistä maailmassa ja yksi “seitsemästä insinööri-ihmeestä tänä päivänä”. 

37km pitkä silta yhdistää Delwarma niemimaan ja  mantereen Virginia Beachin kohdalla. Silta-tunneli  valmistui 1964 ja se säästää 153km ajon mantereen kautta ja taatusti antaa uskomattoman elämyksen sen ylittäville. Nopeusrajoitus sillalla on tarkka, alle 65km/h ei saa ajaa eikä myöskään saa kaahata eli yläraja on 90km/h. Molemmilla puolilla vellova Atlantin valtameri ei tee ajosta ajoittain helppoa, sillä tuuli tuntuu ja kaiteet on matalat. Pelikaanit ja lokit leikkivät ilmavirroissa ja suuret rahtialukset kulkevat tunnelien kohdalta ylitse ja jo ajatus pelkästä valtamerestä yläpuolella on käsittämätön saatikka lisänä sota-alukset ja/tai rahtialukset lasteineen.

 Yht'äkkiä huomaa sillan loppuvan ja sukeltaa tunneliin ja fiilis on melko epätodellinen voin kertoa!

Ylitimme siis silta-tunnelin ihastellen ja ihmetellen, sukeltaen välilllä tunneliin ja taas takaisin sillalle. Aurinko oli laskemassa ja toisella puolella odotti Virginia Beach ja eka etappi matkallamme, Sea Gull Inn. Olin buukannut yöpaikan etukäteen ja huone 208 oli mukava ja tilava. Kahden hengen huoneessa on yleensä kaksi 160cm sänkyä ja helposti siis majoittaa 2-4 henkeä. Päivällinen paikallisessa ravintolassa ja ajoissa maate. Aikaero rasitti matkakumppaneitani vielä ja illalla tuli uni helposti

. Aamulla ajoissa ylös ja tutustuminen nopeasti Virginia Beachiin ja sen maamerkkiin, Nautiluksen patsaseen. Nautilus kohoaa valtavana rannalla ja Kiki kastoi varpaansa mereenkin. Melko kylmää vielä näillä leveyksillä, mutta ranta oli kaunis ja ilma samoin, suuntaismme IHOP:n aamupalalle ja sen jälkeen keula kohti Carolinoja ja itäistä kolkaa eli Outer Banks odotti majakoineen ja dyyneineen…

 Eka vuorokausi antoi jo paljon sulateltavaa ja kuvia kertyi pari sataa ja tästä oli hyvä jatkaa kohti etelää...