Oi ihana huhtikuu...

Kohta on kesä ja kärpäset. Nyt kukkii luonto ja koko maailma tuntuu olevan vaaleanvihreä. Ihanaa. Jostain syystä huomaan kevään enemmän kuin aiemmin ja nautin siitä myös enemmän. Ehkä se johtuu stressittömyydestä ehkä vanhenemisesta tai ehkä se tänä vuonna ja täällä vaan on kauniimpi kuin aiemmin? Aivan sama, kaunista ja kiva anyway.

Huhtikuu kääntyy jo lopuilleen, vappu on nurkan takana ja minulla siis 4kk takana tätä “amerikkalaista unelmaa”. Peräti hassua miten aika todella juoksee, vaikka väittävät sen kulkevan samaa tahtia kuin aiemminkin. Lienevät väärässä? 8kk siis vuorotteluvapaata jäljellä ja melkein voisi iskeä paniikki sen loppumisesta jos oikein alan ajattelemaan asiaa. En siis ala. Tulevaisuus on yhä auki ja keskityn sen suunnitteluun vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Nyt nautin vapaudesta, New Yorkista, kirsikankukista, jäätelöstä, uusista Niken lenkkareista, jääkahvista, auringosta ja ihan vaan tästä päivästä.

Lähetin viisuminjatkohakemuksen Texasiin ja odotan jännityksellä miten käy. Pitääkö lentää Suomeen tai riittäisikö Kanada vai saanko puoli vuotta lisää aikaa oleiluun. Kaikki riippuu siitä uskooko käsittelijä selityksiäni etten tosiaankaan tee täällä töitä ja, että aion palata Suomeen joulukuussa. Se jäänkö sinne onkin sitten asia erikseen, mutta sitä ei kysytty J. 290$ se paperikasa maksoi ja shekki kulki FedExillä muun mukana. Miksiköhän juuri tuo summa ja miksiköhän se käsittely yleensäkään maksaa mitään? Leima paperiin tai ei, periaatteessa. Noh, tutkimattomat ovat valtiovallan tiet.

Käytiin sitten Wendyn ja tyttöjen kanssa Manhattanilla. Päivä cityssä oli virkistävä, väsyttävä, jalkoja koetteleva, hauska, kaoottinen ja tapahtumarikas. Ensin Scandinavia House Park Avenuella tarjosi Satutunnin ja kuuntelimme pari tarinaa norjalaisista peikoista ja lauloimme jotain kummallisia lauluja. Tytöt 6v. tykkäsivät ja tarinatäti oli hupaisa pinkissä liehuhameessa ja sävy sävyyn puserossa. Pieni, vanha nainen, enemmän kurttuja kuin ikävuosia ja muistutti itsekkin menninkäistä, mutta hyvä tarinoitsija. Matka jatkuin keväisessä säässä South Street Seaporttiin lounaalle ja meri-ilma tuoksui ja East-River kimmalsi  kun nautimme sangria ja salaattia. Eikä edes paha hinta. 

Staten Island Ferry kulkee ilmaiseksi Vapaudenpatsaan ohitse ja sen näytimme tytöille ennen Times Squarelle “laskeutumista”. Siellä tuhansien ihmisten seassa pujottelimme lelukauppaan ja tytöt kuvauttivat itseään erinäisten hahmojen kanssa, ja me Wendyn kanssa maksoimme ilosta, ja tama oli luultavimmin päivän kohokohta lapsille. Piknik Keskuspuistossa ja katutaiteilijoiden ihailua sekä muun maisemoinnin ja päivämme päättyi israelilaiseen ravintolaan 78^th kadulla. 

Loistava ruoka, se mikä siitä teki israelilaista ei auennut minulle, mutta avian sama. Samaa ruokaa saa palestiinalaisessa tai missä muussa tahansa lähi-idän ihmeessä. Lapset oli melkoisen poikki päivän jälkeen, mutta oli se vaan virkistävää. Mietin ääneen Wendylle, että Manhattanilla minun kuuluisi asua jos rahat riittäisi ja se vaan olisi mahdollista. Central Park, Keskuspuisto, on jotain uskomatonta. Se vihreys ja rauha miljoonakaupungin keskellä on sanoin kuvaamatonta, siellä jopa tuntuu olevan oma valonsa. En yhtään ihmettele, että valokuvaajat rakastaa kyseistä puistoa ja käyttävät sitä kuvissaan paljonkin. Ehkä vielä joskus voin sanoa sen olevan “lähipuistoni”….ehkä….

Kevät on tuonut muistoihin myös Bostonin ja Washington DC:n, esikoulun kevätesityksen, muutamat leffat, Broadway shown Evita, missä Ricky Martin teki upean roolisuorituksen, puutarhahommia, koiravahteilua, aivan upean kirjatrilogian Fifty Shades on Grey, pääsiäisjuhlan sukulaisineen, yökyläilyä ystävillä ja odotusta tulevasta eli Ladyt Landelta, Suomesta, laskeutuu 20.4 New Yorkiin ja mulla alkaa loman loma

Wahlburgers Bostonissa

Kim ja yöllinen Times Square

Olen varannut auton, tutkinut reittejä ja laskenut kilometrejä, varannut hotelleja ja sähköpostittanut erinäisiin kohteisiin kysellen hintoja, Googlannut lautta-aikatauluja ja tilannut matkaoppaita netistä. Olen odotusta täynnä, intoa piukassa ja hymy on herkässä kun Skypetämme. Uskomattoman ihanaa, että joku viitsii tulla tänne asti tervehtimään ja vieläpä kahdeksi viikoksi. Suuntaamme etelään ilman suurempia suunnitelmia ja katsomme mitä tama maa tarjoaa ja siitä sitten lisää seuraavalla kerralla… nyt hyvää yötä J!