Myrtle Beach and Savannah

Keskiviikkoaamu valkeni saarellamme aikaisin. Aamupala paikallisessa Dinerissa oli runsas ja maittava ja ajoimmekin lauttajonoon ajoissa ja katsoimme miten Ocracoke pieneni pienenemistään kunnes katosi horisonttiin. Aurinkoa riitti ja selkeästi olimme menossa kohti etelää, sillä lämpö lisääntyi koko ajan ja ilmastointilaite tulisi tarpeeseen. 

Toisessa päässä lauttamatkaa odotti Cedar Island ja lauma villihevosia, tie kulki läpi kalastuskylien ja suola tuoksui kaikessa ja avoin Atlantti vilkkui vasemmalla tämän tästä.

Sen päivän autoilua ei kestänyt kovinkaan pitkään. Seuraava etappi oli Myrtle Beach ja “Tuulen Viemää”-talot siivittivät matkaamme. Plantaaseja oli kartan mukaan muutama, mutta tällä kertaa emme poikenneet ihailemaan vanhaa arkkitehtuuria vaan nautimme aikaisin perille pääsystä ja shoppailusta rantakadulla sekä päivällisestä paikallisessa “surf-bar:ssa” missä olut oli halpaa, sitä oli paljon ja ruoka oli simppeliä, amerikkalaista ja sitä taatusti oli tarpeeksi. 

Rantakatu vilkkui valoja illan pimennyttyä ja maailmanpyörä näytti loputtoman korkealta, ikkunastamme näkyi meri ja parvekkeella sen myös haistoi. En ole koskaan asunut kaukana vedestä enkä usko, että siihen kykenisinkään

Meni vuosia ennenkuin sijoitin meren ennen järveä, vaikka asuin vain 6 ekaa vuotta Keski-Suomessa, järvien keskellä. Nykyään meri on ehdoton ykkönen, järvet ja joet menee paremman puutteessa ja ovat ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin ei vettä lainkaan. Meri on ääretön ja arvaamaton, se on arvoituksellinen ja vaarallinenkin, mutta niin kaunis ja mahdollisuuksia täynnä. Jos voisin asuisin veneessä ja ihailisin auringonnousuja ja –laskuja kannella ympäri vuoden. Ehkä joskus…

Myrtle Beachiltä jatkoimme torstaina US 17 pitkin yhä etelämmäs ja kohti Savannahia. Matkalla pysähdyimme Charlestonissa ja saavuimme etelä-Caroliinaan hyvissä ajoin ennen pimeää. Kamat Quality Inniin, varavuode kasaa, kartta respasta ja eikun Savannahin kaduille. 

Hevosvankkureita kulki ohitsemme, vanhat “Trolleyt” oli osa katukuvaa, kosteus oli käsin kosketeltavaa ja puissa näkyi yhä Mardi Grasin jäljiltä helminauhoja puissa ja pensaissa. Isot kukat puissa antoi ymmärtää, että ollaan leveyspiireillä, missä talvi tarkoittaa lähnnä vettä ja harmautta ja sadetakki korvaa meidän untuvatakit. Savannah oli kaunis, ystävällinen ja tuoksui lämmölle ja lomalle.

Saimme myös parasta asiakaspalvelua ikinä paikallisessa turistikaupassa. Eeva löysi tuoreelle tyttärenpojalleen puiset, Made in USA magneettijunavaunut, joista jokainen osa oli eri kirjain. Kaupassa ei ollut kahta tarvittavaa kirjainta ja kysyimmekin olisiko takahuoneessa tai olisiko toista myymälää. Myyjä-herra pahoitteli puutetta ja sanoi soittavansa omistajalle toiseen liikkeeseen, josko siellä olisi ja “what do you know?”, sieltäpä ne löytyivätkin. Ongelman teki se, että liike ei ollut ainoastaan toisessa kaupunginosassa tai edes kaupungissa vaan osat olivat toisessa osavaltiossa. Omistaja langan päässä kysyi välittömästi missä hotellissa asumme ja sanoi lähtevänsä ajamaan samantien ja jättävänsä ne respaan puoleen yöhön mennessä!! WHAT??? Näin siis tehtiin ja puuttuvat kirjaimet matkasivat osavaltion rajojen yli ennen puolta yötä ja sieltä Eevan matkalaukkuun ja ovat tiettävästi perillä Turussa tällä hetkellä. Tätä voi jo kutsua asiakaspalveluksi J!!

Etäisissä valtioissa tarjoillaan paljon meren herkkuja ja tässä ravintolan versio Kirsin Ceasar salaatista!

Minun rapukakut olivat suussa sulavia ja nitä olis voinut syödä vaikka ja kuinka paljon...

Savannahin vanha arkkitehtuuri ei jätä ketään kylmäksi. Siellä riittäisi katseltavaa ja ihmeteltävää moneksi päiväksi, mutta rajallinen aikataulumme asetti omat rajansa ja tyydyimmekin vain kiertelemään kaupunkia autolla ja kuvaamaan lähinnä ikkunoista ympäröiviä taloja. Julkisivulautakunnan puute on melkoisen piristävä asia. Pitäisikö harkita Suomessakin samaa ja katukuvamme piristyisi kummasti. Heh.

Vanha, vanha hautausmaa kutsui uteliaita ja sen siimeksessä vaelsimme hetken. Käytävät nurmikkojen väliin oli aikoinaan tehty simpukoista ja hiekasta koostuvasta massasta ja oli sinertävänharmaa ja rosoinen jalan alla. Uusiokäyttöä parhaimmillaan ja kestänyt ajan patinaa loistavasti. Kuten hautausmailla usein kukat ja pensaat oli upeita ja linnut pesivät puissa ja nauttivat rauhasta ja vehreydestä. Monta tarinaa kuiski puissa ja ikivanhat hautamonumentit seisoivat liikkumatta kuten jo niin monien vuosien ajan ovat tehneet.

Energiajuomaa eli kahvia mukaan ja takaisin autoon seuraavana aamuna ja nyt matkamme kulki alas lounaaseen ja osin länteen. Edessä olisivat Georgia ja Florida sekä kauan odotettu Meksikon lahti. Maanantaina oli lähdetty ja tänään oli perjantai eli vasta 4 yötä takana ja jo 7 osavaltiota, seura oli loistavaa ja ilmat samoin ja maisemat vaihtuivat koko ajan ja jäimme siis innolla odottamaan pitä vkoloppu toisi tullessaan.